Kesä on jo ehtinyt miltei puoliväliin asti eikä meillä olla vielä edes lomailtu. Mies aloittaa lomat vasta heinäkuun lopulla ja siitä sitten aloitetaan perheen yhteiset touhut. Jotain muumiristeilyä, muumimaailmaa ja puuhamaata meinattiin, mutta tehdään me lyhyt ulkomaanreissukin elokuun alussa. Lähdetään meidän perhe ja anoppi Kroatiaan 4 yöksi. Odotan tosi kovasti sitä reissua vaikka onkin toooosi minireissu.

Koulun sain suoritettua loistavasti kevään osalta loppuun ja ihan tyydyttävin arvosanoinkin vielä. Yhtäkään tenttiä en joutunut uusimaan ja kaikki tehtävät suoritin annettujen aikataulujen puitteissa. Elokuun 30. päivä alkaa taas koulu ja siitä viikon päästä työharjoittelujakso, joka on sen 5 viikkoa. Mutta nyt tosiaan vielä 2kk lomailua edessä:)

Hääasiatkin ovat edenneet siihen pisteeseen, että olen varannut meille juhlapaikan ensi vuoden syyskuun lauantaille. Ihan himona oon jo hääpukuja katellut netistä ja odotankin kuumeisesti sitä päivää, kun pääsen sovittelemaan niitä. Tällä hetkellä mun suosikkipuku ois sellainen halterneck-tyylinen etuosa ja takana ois aika aukinainen selkä. Joku tän tyyppinen.....ehkä. Mutta mieli ehtii vaihtua vielä, joten maltan nyt mieleni toistaiseksi. Sormustakin kuolaan jo kovasti. Aika paksun sormuksen haluan ja sellaisen, johon on upotettu timantteja. No, nyt ehkä hötkyilen kaikesta vähän liian aikaisin, mutta unelmoiminen on ihanaa, eikö?

Palaan taas, kun on jotain sanottavaa. Ihanaa kesää kaikille:)

Mä aion nyt hetkeksi lopettaa tän blogin kirjoittamisen. Ei oo kauheasti aikaa, aiheita eikä oikein inspistäkään. Inspiksen puute johtunee ehkä siitä osittain, että kommentteja tulee tosi vähän ja jos ei tuu kommentteja niin tulee sellainen olo, että ei tätä kukaan luekaan. Ja jos kukaan ei lue, ei oikein nappaa tuhlata sitä minimaalista vapaa-aikaa siihen, että kirjoittaa ei kenellekään. Äsken katsoin blogilistalta oman blogini tietoja niin tilaajat sen kun vähenee. Taas oli pääsiäisen aikana tullut yksi tilaaja vähemmän. Se kertonee siitä, että kirjotuksen aiheet ei kiinnosta:)

Mutta joo, ehkä palaan pian, ehkä en. Riippuu vähän jos ikävä yllättää. Muiden blogeja aion kyllä edelleenkin seurata:)

Hyvää kevättä kaikille teille, jotka tätä lukevat ja erityisesti kaikille, jotka täällä ovat kommentoineet:)

No, soitin sinne tänään ja puhelu meni abauttiarallaa seuraavasti. Toiminnanjohtaja kertoi juuri äsken päättäneensä työharjoittelupaikkojen jaon ja sille mun aikajaksolle on tulossa jo 2 opiskelijaa. Mutta hän kuitenkin päätti ottaa mut siihen lisäksi. Tässä kohtaa voisin sanoa, että jeij. Eli sain sen paikan. Sitten ilmoitin hänelle, että asun tässä samalla kadulla, kuin työpaikkakin sijaitsee niin siitäkös tämä riemastui. " Sähän voit tulla tänne sit tekemään keikkaa" -sanoi hän. " Onko sulla kesätyöpaikkaa jo"- kysyi seuraavaksi. No minähän siihen sitten, että ei mulla mitään työpaikkaa ole enkä ole hakenutkaan, kun on noi pienet lapset kotona. Mutta toki voin keikkaa kesällä heille tehdä. " No tosi hyvä, lyhyellä varoitusajalla voidaan sitten vaikka soittaa, kun asut niin lähellä. Kunhan tietenkin saat lapset hoitoon" - sanoi täti. "No näin on" ,-sanoin minä siihen. " No, koskas tuut työhaastatteluun"- kysäsi johtajatar. " No tällä vkolla mulla ei oo paljoakaan koulua, että miten vaan"- tokasin minä. " Tuutko huomenna?" - kysyttiin multa ja mähän siihen, että " tulenhan minä". " Nähdään huomenna klo. 10". " Kyllä, näemme huomenna" -sanoin minä vielä viimeiseksi.

Siis mitähäh? Mä hain työharjoittelupaikkaa ja nyt mä oon menossa johonkin työhaastatteluun!! Ja nyt sanon sit sen tokan kerran JEIJ.  Voisin sanoa, että nyt kävi mulla kyllä hyvä nakki. Sain työharjoittelupaikan lisäksi itselleni kesätyöpaikan ja tod.näk voin tehdä sinne keikkaa koulunkäynnin ohellakin. Tai en siis ole koko kesää tekemässä töitä vaan vaikka muutaman keikan silloin tällöin ja saan itselleni muutaman ylimääräisen roposen. Ja herranen jestas, koska ihmisiltä on kysytty, että onko sulla kesätyöpaikkaa???? Tyyliin, etkö nyt millään viitsis tulla meille kesäksi töihin?! No tottamooses mä viittin. Jes söör, i´m on mai wei.

Ja tää on niiiiiin tyytyväinen:)

Ei juma, nyt mä oon sit kolkkyyt! Näin se sit vaan meni, että mutkin heivattiin uudelle vuosikymmenelle. Mietin just, että pitäsköhän sitä vähän kriiseillä vaiko jättää kokonaan välistä? Vähän ehkä kyllä kourasee sydänalaa, kun mietin ettei mun ikä enää ikinä ala kakkosella, mutta toisaalta........eikös se ikä ole vain numeroita ja henkinen ikä taas ihan toinen juttu. Voihan sitä edes yrittää olla nuorekas! Hyvä puoli tässä on se, että mua ei kukaan usko kolmekymppiseksi, kun oon aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen. Nuorempana se oli ihan perseestä, kun ei pystynyt huijaamaan olevansa vanhempi kuin olikaan, mutta toista se on nykyään. Ei haittaa jos mua ei uskota, kun kerron ikäni:)

Tänään kestitsen vanhempani, miehen vanhemmat ja mummini. Tein ensimmäistä kertaa baileys-mascarpone juustokakun ja toivon, että se on hyvää. Muuten ei oo sit kahvin kanssa mitään tarjottavaa:) Huomenna juhlitaan kavereiden kera pitkän kaavan kautta. Ostin ihan irtoripset ja kaikki, kun ajattelin, että huomenna mennään eikä meinata. Sunnuntain krapulaankin olen tehnyt henkistä valmistautumista jo muutaman päivän ajan.

Että näin sitä vaan vanhetaan vuosi toisensa jälkeen..........mulle kyllä alkais jo riittämään:)

Paljon on kuullut juttuja siitä, kuinka ultraäänissä on todettu, että lapsella on joku vamma ja syntessään sitä ei olekaan tai sitten päin vastoin. Mutta koskaan ikinä en ollut kuullut sellaisesta mitä luokkakaverini kertoi. Hänen serkkunsa oli pitänyt syntyä ilman käsiä ja jalkoja, mutta hän oli syntynyt täysin terveenä?!?! WTF. Miten kuuna päivänä koskaan ikinä on mahdollista tehdä noin vikaan mennyt tutkimus. Kyllähän ne jalat ja kädet nyt herranen jestas ultrissa jo pitäisi näkyä. Oli vaan niin uskomattoman kuuloinen juttu, että pakko oli jakaa se tänne.

Eipä muuta nyt. Kivakiittihei:)

Tästä seuraa nyt sit vissiin se, että mun tarttee lähtee sinne Ikeaan ja ostaa se tarpeellinen satsi lisää lautasia tän talon kitcheniin:)

Jo on sitkee tää flunssa-aalto-systeemi, joka jyllää. Tai ainakin me on saatu joku iilimatoversio siitä. Tyttö on ollut jo 2 vkoa räkänen, alkuun oli 39 asteen kuume kolme päivää ja siitä eteenpäin yskää limahöysteellä! Poika sairastu vko tytön jälkeen ja on nyt ollut vkon räkänen kuin mikä. Pojalla kuume kesti päivän pari, mutta herranen jestas, että sillä on sitkeä yskä ja keuhkot rohisee. Voikohan tollanen olla keuhkoputkentulehdus?! Vai oisko siinä kuume mukana?! No en tiiä, mutta jos ei kohta ala räkä rööreistä loppumaan niin kaitpa se pitää lääkärikeikka tehdä.

Meillä alkoi tänään koulussa ekat työpajatunnit. Harjoiteltiin rokotteen antamista. Pistettiin toisiamme suolaliuoksilla sekä käteen että persiiseen. Ihanan jännä kokemus:) Mutta kyllä se vähällä on opittava, kun tän aamuisen kolmen tunnin session jälkeen, pistämistä ei enää harjoitella vaan se ois sit siinä! Huh.

Ens vkolla ois anatomian tentti.........ja mä niin en pääse sitä varmaan läpi. Oon aivan sysipaska siinä enkä vaan jotenkin tajuu koko anatomiaa. Paskapaska anatomia vaikkakin tässä mun alalla suhteellisen olennainen asia:) Kyllä tää koulun käynti vie aika ison osan ajasta ja sit kun ei tee kouluhommia niin pitäis yrittää pitää lapset tyytyväisinä ja leikkiä niiden kanssa. Että kyllä on tällä mammalla välillä sellanen jättitatti otsassa ettei oo tosikaan. Mutta en vieläkään aio valittaa, että ois liian raskasta. Tokihan tiesin mitä tuleman pitää, kun opiskelemaan lähdin.

Huomenna ois kuitenkin vähän naatiskelua ja vien mun jalat hoitoon. Hus helvettiin kaikki kovettumat:)

Oon tän kaiken päälle yrittänyt löytää aikaa myös vähän oman itseni ylläpitämiseen. Tarkoittaen lähinnä tätä fyysistä ulkomuotoa. Pylly alkaa väkisinkin laskeutua maan vetovoimasta alaspäin ja näyttää mun silmiini liian ei-kiinteältä. Ei siinä mitään, oon ihan hoikka ( 181/61), mutta siltikin oon ihan ällölöllö. Eniten siis huolestuttaa toi takalisto ja sit vähän ehkä reidetkin. Ja tämän huolen takia, olen alkanut taas juoksemaan. Viime vkosta kävin 2 kertaa, tällä vkolla ei vielä olekaan kertoja. Sit tietty sen joka päiväisen karkin tai jätskin tai ehkä keksinkin lussutuksen lopettaminen saattais auttaa sen löysyyden poissaamiseen. Oon joskus kuullut, että makean syömisellä ja läskillä ois jotain tekemistä toistensa kanssa:) Juokseminen on suht boring, mutta sen jälkeinen olotila on sanoinkuvaamattoman fantastinen.

Häät siis siirrettäköön taas vuodella eteenpäin ja hääpaikkaa vois alkaa vaikka tässä hetinyt varailemaan. Tässä vaiheessa kun 13 vuotta yhdessäoloa tulee täyteen niin eiköhän tässä yksi vuosi helposti vielä vietetä ihan vaan avoparina. Mutta tottatosiaan aion pitää siitä huolen ettei nää kemut jää pitämättä. Mähän en mitään seniorihäitä vietä:) Haluan olla nuorehko morsian, jolla on kaunis hääpuku, suht nuorekkaat kasvot ja kyky juhlia:) Ei jakkupukua kermakakkutarjoilulla ja kostukkeena pelkkää kahvia:)

Yksi hyvä puoli tässä on se, että nyt kun alan uudelleen tämän hääpaikkametsästyksen niin tietää jo vähän, että minkälaisia paikkoja on tarjolla. Ei tartte lähtee ihan nollasta liikkeelle.

Meillä on tytön kanssa muutama yhteinen sarja, jota toljotetaan telkkarista ja yksi näistä on sairaala. Jostain syystä tyttö tykkää siitä ja mulla taas se liippaa aika läheltä tulevaa ammattiani. Tänään, kun istahdettiin samaisen sarjan pariin, sanoin tytölle, että tollaseen paikkaan äitikin sitten menee töihin ja siitä seurasi seuraavanlainen keskustelu;

Minä; "- sitten kun äidin koulu loppuu, menen tuollaiseen paikkaan töihin"

Tyttö; "- ai. Tuleeko susta sit setä?"

Minä; " - öööö, siis miten niin setä?"

Tyttö; "- no kun ei tädit mee töihin"

Että näin. Meillä eletään siis siinä uskossa, että ne on vaan sedät, jotka tekee töitä ja äidit on kotona. Sitten kun myös isovanhemmista molemmat mummit ovat olleet varhaiseläkkeellä siitä asti, kun tyttö on syntynyt niin raukka totisesti luulee, että yksikään naispuoleinen ihminen ei tee töitä:)