Mikä ihana vauva olikaan syntynyt tytsin kummivanhemmille. Niin söpöliini tyttönen. Pieni ja kaunis. Ja niin rauhallinen, tuhiseva pieni nyytti. En ikinä maailmassa voi uskoa, että tytsi olisi muka joskus ollut niin pieni.......mutta on se vaan ollut. Kun kerran on painanut vielä puoli kiloa vähemmänkin kuin tämä eilen nähty söpöläinen. Niin sitä ihminen vaan unohtaa. Onneksi valokuvaus on keksitty. Ilman kuvia, olisi täysi mahdottomuus palauttaa mieleen esim. se, että miten paljon lapsi kasvaa ensimmäisen vuotensa aikana. Ihan hurjaa. Ja ihan muutama päivä sitten mietin sitä kasvamista ihan senteissä niin tajusin, että tytsi on ensimmäisen vuotensa aikana kasvanut 29cm. Mieletön määrä. Pitkä tyttö taitaa tulla, jos äitiinsä tulee, itsehän olen 181.3cm pitkä( tarkempaa mittaa en tiedä:) )

Mutta vielä siitä eilisestä visiitistä muutama sananen. Tytsi ei koskaan ennen ole nähnyt noin läheltä, noin pientä ihmistä. Mielenkiinnolla odotinkin tulevaa, lähinnä tytsin reaktiota vauvaan. Ihmettelyksihän se sitten alussa menikin. Ei raukka tiennyt oikein, mitenpäin olisi lähestynyt. Pyöri ja hääri siinä hetken aikaa, kunnes meni nätisti kyykkyyn ja osoitti varovasti sormellaan vauvan suuntaan. Hiljaa hivutellen, lähestyi nenällään vauvan kasvoja ja sipisi jotain. Ihan kiinni ei kuitenkaan uskaltanut mennä. Oikein nätisti osasi olla. Siinä vaiheessa, kun vauva laitettiin sitteriin nukkumaan ja sitteri lattialle, tytsin mielenkiinto heräsi ja pakko oli uudelleen ja uudelleen ja vieläkin uudelleen, hissuksiin kontata vauvan viereen ja ihmetellä tätä. No, herranjestas, onhan se ihmeellinen, kun ei se oikein liiku eikä tee mitään. On vaan. Kuitenkin välillä vähän inahtaa. Taitaa mennä vuoden ikäisen hilseen yli tuollainen touhu.

tässä tytsi ihmettelee vauvaa
853607.jpg
853533.jpg