Ihan kiva.

Lähdin iloisena ja hyvällä mielellä lenkittämään koiraa. Auringosta nautiskellen ja omia ajatuksiani läpikäyden. Astuin ovesta ulos ja hengitin syvään. Hymy nousi huulilleni, oli aivan mahtava keli. Lämmintäkin vielä. Kipitin tuttua hiekkatietä eteenpäin, olin kävellyt noin 100m, kunnes jotain läsähti päähäni. " Ei kai vaan"- ajattelin. Eihän se vaan ole sitä mitä luulen sen olevan. Otin lippiksen pois päästä ja totesin, että se oli juurikin sitä itseään, linnunpaskaa.

" Ei oo totta" -sanoin.

En yksinkertaisesti jaksanut kääntyä takaisin vaan jatkoin matkaani. Tulipahan sekin koettua, ensimmäinen kävelylenkkini paskapäänä:)