Nonniin, tulipahan oltua. Häissä siis. Morsian oli kaunis, hääpaikka oli kaunis, ilmakin parani iltaa kohden. Sulhanen sammui kymmeneltä. Sulhasen äiti ei sammunut millään vaikka sitä alettiin toivoa jo kuuden aikaan illalla. Oli sen verran viskissä, että olisi todella voinut sammua jo hyvissä ajoin, mutta taisi lopulta sammua puolen yön maissa. Hauskinta ( ..tai siis ei oo kyllä mitenkään hauskaa, mutta...) tässä oli se, että sulhanen vietti hääyönsä äitinsä kanssa. Uskomatonta, mutta totta. Ja voitte vain kuvitella, kuinka onnellinen morsian meillä oli. Ja niin kuin onnistuneisiin häihin kuuluu, ainakin yksi tappelu on oltava. Ja niin myös näissä häissä. Kävipähän poliisikin. Ja viina virtasi. Se virtasi niin, että heikompaa hirvitti. Kännissä oli väki. Siis todella kännissä. Ja oikeastaan, pahiten kintut kierossa, oli kaikkein vanhin väki. Siis kaikki 50plus ihmiset. Ei suinkaan siis nuorempi polvi.

Itsehän en juuri ehtinyt päihtyä, koska jos en ollut selvittelemässä ihmisten riitoja, olin vessassa pumppaamassa maitoa pois, räjähtämispisteessä olevista daisareistani:) En siis mitenkään voi suositella kenellekkään sitä, että imettävänä lähtee pois imeväisen luota. Siis ainakaan niin että imetysväliksi tulee yli kolmekymmentä tuntia. Se pumppaaminen kuitenkin on suhteellisen perseestä olevaa hommaa. Eikä sillä pumppamisella niitä tissejä tyhjiksi saa vaikka miten päin lypsäis. On se vauvan imu vaan niin omiaan siihen hommaan. Oli siis kaikin puolin erittäin mukava palata kotiin sunnuntaina. Väsyneenä, mutta onnellisena. Onnellisena, koska tiesin näkeväni lapset ja tiesin, että perillä mummulassa ihana imeväiseni imaisee muutamassa minuutissa hinkkini tyhjiksi:)

Jos oma mieheni tekisi saman virheen, että menisi ja sammuisi häissämme oman äitinsä viereen, tunkisin varmaan vihkisormukseni hänen hanuriinsa ja vihkiraamattu saattaisi löytyä anopin anuksesta. Sopii siis vaan toivoa, että näin ei tule meillä käymään:)