Olen ehkä tullut hulluksi tai ainakin hyvää vauhtia menettämässä järkeni. Tai siltä nyt pahasti ainakin vaikuttaa, koska olen hakenut itselleni opiskelupaikkaa. Ja soveltuvuuskokeisiinkin olen jo matkalla. Meinaan vaan, kun juuri edellisessä kirjoituksessani mainostan huikeaa väsymystäni ja jo seuraavaksi kirjoittelen opiskelupaikan hakemisesta. Että näin sitä vaan opiskellaan, leikitään äitiä ja kodinhengetärtä samaan aikaan, hiphei, kun on ihmisessä energiaa. Joo niin on joo (no ei kyl oo). Mutta ikänikin puolesta ajattelin, että jos vielä aion jotain opiskella niin se on nyt tai ei koskaan ja se oli sitten se nyt-vaihtoehto.
No joo, enivei, ensi kuussa vietän yhden päivän psykologin piinapenkissä sekä erinäisiä tehtäviä värkkäillen. Tässä on vaan se pointti, että tää ei ole aikuiskoulutus vaan ihan nuorten koulutus ja silloinhan opiskelu tapahtuu päätoimisesti päivällä. Joten sen takia, olenkin ajatellut, että jos pääsen oppilaitokseen sisään, aloittaisin opinnot vasta ensi syksynä, jolloin poika olisi reilun vuoden ikäinen ja pärjäisi jo ilman äipän tissejä:) Mutta asia kerrallaan ja ensin nenä kohti psykologia sun muita:)



Sitten asiasta opiskelu asiaan lasten keskinäinen vertailu. Sitähän ei vissiinkään saisi/kannattaisi/toivottaisi/suositella tehtävän. Ja kovin varmasti yllätytte, kun sanon, että minäpäs olenkin vertaillut. Suoritan siis vertailuja omien lapsieni kesken, heidän oppimistahtejaan. Eli minkä ikäisenä ollaan opittu ja mitäkin. Ja nyt on tarkastelussa kääntyminen, mitä meidän jäpikkä ei vieläkään osaa. Tytön vauvakirjasta lunttasin, että hän kääntyi masulta selälleen 2,5kk ja selältä masulleen 4kk. No jätkä on nyt 4,5kk eikä tod. edes yritä kääntyä. Naurelee vaan siskonsa typerille jutuille ja lutkuttaa tuttia, sormea tai leluaan. Ehkä se säästelee taitojaan tai sit se vaan on ääri laiska eikä jaksa kiinnostua mistään ylimääräisestä:)

Ja vielä asiasta vertailu, asiaan pari valokuvaa syksyltä.

1998721.jpg

1998728.jpg

1998731.jpg