Kirjoitin tuossa jokunen kerta taaksepäin siitä, että olen menossa mukaan ystäväni synnytykseen. No, se vauva on nyt syntynyt ja ilman minua:)

Eli ystäväni ilmoitti maanantaina, että miehensä onkin jo nyt jäänyt isyyslomalle ja on kotona koko ajan, joten minun ei tarvitsekaan lähteä häntä sairaalaan viemään eikä olemaan siellä tukena. No, mikäs siinä sitten. Eipäs tartte miettiä että minä yönä soitto tulee eikä olla mitenkään lähtövalmiina koko aikaa. MUTTA yksi asia minua kuitenkin tässä jäi vähän kalvamaan. Olin nimittäin ollut lähtövalmiudessa jo kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Järjestänyt niin, että maitoa on tarpeeksi pakkasessa eli toisin sanoen pumpannut hiki hatussa maitopisaroita minigrip-pusseihin. Sopinut mummien kanssa, että tulevat heti paikalle, kun minun täytyy lähteä viemään ystävääni. Pitänyt kalenteriani tyhjänä koko lokakuun ajan, jotta olen koska vaan valmis lähtöön. Menin ystäväni tupareihinkin autolla ja vain siksi, että täytyy olla koko aika ajokunnossa ( muuten olisin oikeesti voinut nauttia hitusen alkoholiakin pitkästä aikaa).

Ja sitten, tulee soitto, melkein vko lasketun ajan jälkeen, "- ei tartte enää päivystää, mies viekin mut". Että näin. Mutta sanottakoon se vielä, että tietenkin se mies on tärkeämpi siellä paikalla kuin minä, mutta että, ois se ehkä ollut meikäläistä kohtaan reilumpaa, ilmoittaa asiasta vaikka jo kuukautta ennen tai jotain.

No joo, vauva on syntynyt ja se on ihanaa. Kaikki meni hyvin ja perhe voi hyvin. Se on pääasia.