Nyt vois rehellisesti myöntää, että oon aivan sairaan väsynyt. Siis niiiiiin väsähtänyt, kuin vain olla voi. Poitsu herättää yöllä parin tunnin välein ( ekan pätkänsä nukkuu onneksi 4-5 tuntia )ja aamulla on noustava seiskan maissa tyttöä viihdyttämään. Tää on nyt sitten tämä vaihe.
Mutta totuushan on, että kun yhdistetään väsymys, imetys ja kotiäitiys, lopputulos ei voi olla mitään kovin järkevää. Tapahtuu just mm. seuraavia asioita;
- tulet illalla kotiin lasten kanssa ja aamulla, kun lähdet viemään koiraa ulos, kotiavaimet roikkuvat ovessa ja vielä ulkopuolella
- selität jotain asiaa ystävällesi ja puolessa välissä juttua unohdat, mitä olit edes kertomassa
- luet lehteä väärinpäin ja huomaat sen vasta kymmenen minuutin lehden lukemisen jälkeen
- lähdet autolla kauppaan ja puolessa välissä matkaa pysähdyt ja tarkistat, että muistit ottaa myös turvakaukalon vauvoineen mukaan eteisen lattialta
- maksumuistutuksia alkaa tippumaan postilaatikosta, koska et ole muistanut maksaa laskuja
- silmäpussit alkavat häiritä näkökenttää eikä mikään meikki enää peitä sitä sini-liilan väriseksi muuttunutta silmäalusihoa
- miestä ei voi sietää silmissään
- lapsien, tai lähinnä sen yhden uhmailijan, käytös ottaa niin hermoon, että olisit valmis tunkemaan sen postilaatikkoon, varustettuna siperialaisella osoitekortilla
Päiväunista olen pitänyt kynsin hampain kiinni. Siis silloin, kun lapset nukkuvat samaan aikaan. Jo puolen tunnin nokoset auttavat kummasti. Toisinaan tilanne vaan on niin onneton, että väsymykseni on sitä luokkaa että en yksinkertaisesti saa nukuttua. Päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa, silmäluomet pomppii puolelta toiselle eikä nukkumisesta vaan tule yhtään mitään. Ja just, kun siitä mahdollisesti jotain tulisi, jompsikumpsi lapsista herää. Ja silloin ei just v...ta, ei just yhtään.
No joo, näin nyt, ensi viikolla ehkä jo toisin....
Kommentit