Lauantaina olin hyvän ystäväni, tyttäreni kummitädin, polttareissa. Oli niin mieletöntä. Kivaa, hauskaa, fantsuu ja ihanaa. Polttarit olivat alkaneet jo perjantaina, joten lauantaina klo15, kun astuin mukaan jengiin, oli tunnelma jo aika korkealla. Olimme mm. pelaamassa curlingia. Alkukankeuden jälkeen, tykästyin jopa lajiin. Olin nimittäin aikeissa jo luovuttaa, sen verran hankalalta se tuntui. Mutta jossain kohtaa koin valaistuksen ja homma alkoi sujumaan. Siinä kohtaa aloin lajista pitämään:) Tämän curling-reissun jälkeen suuntasimme Kallioon, erääseen pikku baariin, jossa kävimme monesti konsanaan, kun polttarisankari asusti baarin yläkerrassa. Sieltä matka jatkui yhden meistä kotiin, jossa joimme hiukan viiniä, polttarisankari pelasi muistipeliä, joka oli tehty meistä ystävistä ja sen jälkeen tälläsimme itsemme juhlakuntoon. Matka jatkui vielä illalliselle, jonka jälkeen kävimme vielä tanssahtamassa muutaman kappaleen verran. Kotona olin puoli kolmen maissa, ihanan ja ystävällisen pikkuveljeni kyyditsemänä. Vältin kaikki törkeet taksijonot ja pääsin turvallisesti kotiin omien kultieni luokse.

Mies oli ensimmäistä kertaa yksin molempien lasten kanssa launtaina. Mua jännitti ihan hulluna, että miten se nyt niiden kanssa muka pärjää, mutta hyvin ne oli pärjänneet. Ja miksi ei pärjäisi, onhan se niiden isi. Mutta jostain syystä mä nyt vaan luulen, että kukaan muu ei niiden kanssa voisi pärjätä paitsi minä ja se on ihan järkyttävää, että mä edes alitajunnassa ajattelen niin. Se varmaan johtuu siitä, että kun itse on lasten kanssa aamusta iltaan ja päivästä toiseen, luo lasten kanssa sellaiset rutiinit, jotka luulee ainoiksi oikeiksi. Kukaan muu ei voi osata tehdä mitään oikein...tai ainakaan paremmin. No joo, mutta siis mielelläni jätän isin ja lapset toistekin keskenään:)) Hyvä meidän isi.

Sunnuntaina ei ollut yhtään krapulaakaan. Itse asiassa imetin poitsun vielä silloin aamuyöstä, kun olin kotiin tullut. Olin juonut sen verran vähän, että katsoin olevani imetyskunnossa. Oli taas sellaset hinkit kotiin päästyäni, että pojan asettuminen rinnalle aamuyöstä oli ehkä kuitenkin sen päivän paras juttu...polttareista huolimatta:)