Ois taas aika miettiä päänsä puhki, että mitä sitä kenellekin ikinäkään ostaisi joululahjaksi. Lapsille, mummeille, kummeille, kummilapsille,kummilapsien siskoille, vaimoille ja kaimoillekin. Ah, tää on joka vuosi yhtä pyllystä. Ja sit kun se mietintä on aina ylläripylläri meikkiksen heiniä niin voi vehje sanon vaan. Ja oikeastaan ollaan kyllä sovittu mummien ja pappojen kanssa, että lahjoja ei tarttis ostaa, mutta siltikin mä aina haluisin jotain antaa. Tyhmä mä.

Itse olen lapsesta asti ollut sairaan perso lahjoille. Mitä enempi sen parempi. Nyt mua kyllä jo vähäsen huvittaa minä, koska oon 28v ja edelleenkin haluan lahjoja..........mieluiten paljon. Ja valitettavasti huomaan tytössä piilevänä samoja merkkejä ( itsehän en mitenkään ole siihen varmasti vaikuttanut). Kohtapian meillä on tytön kanssa kilpailuasetelma, kumpi saa enemmän lahjoja, äiti 28v vai tyttö 2,5v:))

Joku vois jopa pitää mua hiukka urpona. Mitä sit?!?!? Kunhan saan paljon lahjoja::))