Pääsiäinen oli ja meni. Olimme mökillä, ilmeisesti auringonkarkottimina. Ei näkyny säteitä, lämpöasteista puhumattakaan. Itse asiassa to-pe välisenä yönä piha oli lumesta valkoisenaan. Ihan jännä fiilis, kun perjantaina pyörittelin isoja lumipalloja lumiukkoa varten ja lauantaina haravoin pihaa lehdistä. On se vaan niiiiin yllättävä tää meidän ilmasto:)

tällanen se oli perjantaina

ja näin sille sit kävi

Sit syötiin pääsiäismunia ja pääsiäismunia. Pashaa ja mämmiä vanilijakastikkeella. Ja olikohan vielä jotain kivoi pääsiäisrakeitakin. Lammasta minttuhyytelöllä, valkosipuliperunaa ja kasviksia. Onneks en laskenut pääsiäisen kalorisummaa, ois voinu tulla itku ja nyt jälkikäteen ei enää kannatakkaan laskea, kun se meni jo:)

Sit aiheeseen Ukkeli a.k.a sihtikurkku, korvatamariini, hajuherne. On kyllä niin raivostuttavan sihtikurkku kuin vaan olla ja voi. 6kk ruoat veti naamariin suurella himokkuudella, mutta 8kk ruoat kakoo ulos heti, kun vähänkään isompi palanen osuu kohdalle. Voi ärsytys. Muistaakseni tyttökin oli samanlainen hienorakenteisen ruoan ystävä, että sain taistella hänen kanssaan ihan samasta asiasta. Ei sais ärsyynytyä, mutta kun vaan välillä ärsyyntyy. Ehkä eniten hermoja pingottaa se, kun tietää, että korvatamariinin ois pakko ruokailla, mut sit kun se ei ruokaile niin mua hiillyttää. Ja okei, ehkä vähän ärsyttää sekin, kun saat ruoan lusikalla suuhun niin yks alkaa pikku hiljaa päristelemään niitä makaronin palasia paidalleen. Mennään sit soseilla ja tissimaidolla armeijan porteille asti:)

Korvatamariini on äitini antama lempinimi ukkelille, kun sillä on vähän isot korvat.

..nämä korvat ja tämä ilme on yhtä kuin korvatamariini

 

Tässä vielä muutama pääsiäiskuvanen.