Nyt sit iski flunssa tähänkin perheeseen. Ei onneksi pahin mahdollinen, mutta kuitenkin sellainen, että tytöllä valuu räkä nenästä ihan norona ja mulla ilmeni tänä aamuna orastava kurkkukipu:((  Inhottava,suorastaan sietämätön, tämä kurkkukivun esiaste. Karheutta ja limaa, kutinaa ja köhinää!!! Kaamea.

Tällä viikolla on sen verran monta lapsiäiti-tapaamista sovittuna, että jos ei parannuta, kaikki tapaamiset täytynee perua......on meinaan sen verran herkkiä noi lapset tartuttamaan toisiaan! Eikä me toki haluta ketään tehdä kipeäksi. 

Ahaa, onpahan mulla näköjään vähän lämpöäkin, mittasin juuri tässä kirjoituksen ohessa...voi ei. Joo, siis ei kyllä tule mitään, en voi sairastua. En,en,en, miten jaksan hoitaa tyttöä kipeenä, miten jaksan viedä koiran lenkille, miten muutenkaan jaksan yleensäkään yhtäänkään mitäänkään:( Okei, tiedän, en ole maailmassa ainoa äiti, joka sattuu ehkä mahdollisesti sairastumaan, joooo, tiedetään.... mutta, kerran olen tytön aikana kipeänä ollut, yrjötauti - jättekiva joo, ja silloin meinasin, että kuolema on oven takana. Makasin sohvalla valkoisempana kuin seinämaali, välillä pinkaisin siitä ylös sadasosa sekunnissa ja kipitin oksentamaan, jonka jälkeen tyttö ( silloin 6kk ) vaatimalla vaatikin jo tissimaitoa  ja yritin viimeisillä voimillani rutistaa muutamaa maitotippaa tissistäni lapsen suuhun, (olin niin sanotusti aika kuivana sillä hetkellä), että saisin edes hänet hetkeksi tyytyväiseksi. Siinä touhussa taisi painokin tippua viitisen kiloa. Jessis sentään, aikas moista menoa oli se!!!  Eli siinä siis syy, miksi valitan enkä välittäisi nyt niin hirveästi kipeytyä uudelleen!!

Ei auta nyt valittamiset, tukka ponnarille ja hymy naamalle, tämä äiti ryhtyy nyt leikkimään tyttöin kanssa. Tässä vielä kuva tytöstämme, joka kuvanotto päivänä täytti sen 10kk eli aika tuore kuva.