Tänään on kyläilypäivä. Puolen päivän aikaan käytiin 1-vuotissynttäreillä, joissa kylläkin itse sankari veti koko vierailun ajan sikeitä vaunuissa(...sinänsä ymmärettävää tuossa iässä).  Lahjaksi olimme ostaneet ksylofonin, jonka toimmekin sitten alkuperäisessä paketissa takaisin.....heillä oli lattialla jo yksi sellainen. Oli kuulema sankarin mummi juuri aamulla tuonut sen pojalle lahjaksi. Hittolainen, kun ehti ensin;) Nyt on sitten edessä taas mietintää,pohdintaa ja pähkäilyä, mitä sitä nyt sit ostaisi oikein lahjaksi. Juuri kun olin mielestäni löytänyt hyvänkin lahjan.......

No, nyt sitten illansuussa, kunhan tyttö uniltansa herää, lähdemme käymään ystäväni tupaantuliaisissa. Ihan siis vain autolla pyörähdetään. Sieltä kun selvitään, saa nostaa jalat kattoon ja hengähtää. Kyllä se voimille ottaa, kun moneen eri paikkaan pitää revetä yhden päivän aikana. Huomenna ei onneksi ole sunnitelman suunnitelmaa........ollaan vaan ja nautitaan.

   Sainpahan muuten kuulla aika ihanan yllätyksen mieheltä toissa päivänä. Toukokuussa, kun meillä tulee 10 vuotta yhdessäoloa täyteen, lähdemme kahdestaan neljäksi päiväksi Pariisiin:))) Mieheni ei kovin usein yllätyksillä rehvastele, mutta tämä oli jo jotain.... Tarkoitus kyllä oli, että asia pysyy salassa ajankohtaan asti, mutta lörppäsuita kun ollaan molemmat niin paljastuihan sekin sitten ennen aikojaan. No, ei sen niin väliä, ajatushan tässä on tärkein!!!! 

Yksi asia pitää vielä käsitellä omassa pääkopassani, miten ikinä selviän niin monta päivää erossa rakkaasta lapsestani. Koskaan ei olla niin kauaa oltu erossa...sniif:(  No, nyt mulla on puolitoista kuukautta aikaa totutella ajatukseen, joten eiköhän siinä ajassa ehdi tulla sinuiksi asian kanssa.......tai ainakin toivoa sopii!!!!