Himo. Kun se iskee, se iskee ja kovaa. Se iskee niin kovaa, että olet valmis mihin tahansa saadaksesi himosi tyydytettyä. Se iski taas eilen. Melkein päivittäin, vähintään joka toinen päivä, se iskee. Sen himon nimi on makeanhimo. Olen ihan-aivan-totaalisen koukkuuntunut herkkuihin. Jäätelö ja irtokarkit. Ihan parasta.

En muista milloin olisin viimeksi käynyt kaupassa niin ettei kärryissä olisi ollut joko karkkipussia tai jäätelötuuttipakettia. Ne muistan aina latoa kärryihin. Joka ikinen ja ainoa kerta, pyörin karkkihyllyjen äärellä pitkän aikaa. Ihan kuin pikkutyttö, en osaa päättää mitä kaikkia karkkeja haluan. Oisko suklaa parempi kuin irtikset. Entäs jos ottaisi pienenpienen suklaanamin, esim. pätkiksen ja sit vaikka pantterit-pussin. Tai sit vaikka minimini suklaalevyn ja hyvää makumaasta. Tänään ostin panttereita...................ja paketin amppari-mehujäitä. Nami.

 Karkeissa on se paha, että tyylilleni uskollisena, tyhjennän aina koko pussin. Pohjalle jääneet kiusaavat minua henkisesti niin paljon, että parempi aina syödä kaikki ja kerralla. Jäätelöitäkin täytyy usein pistää pari naamariin, yhdestä pääsee vasta makuun kun se jo loppuu, kahdesta ollaan jo asian ytimessä. Jos kyseessä on mehujää, syön kolme.

Nyt kuitenkin, kun tytsi alkaa pikku hiljaa ymmärtämään herkkujen päälle, on minun tehtävä itselleni ja himoilleni jotain. Muuten lapsestani kasvaa samanlainen karkkiaddiktoitunut ihminen kuin minä, että kadun sitä lopun elämääni. Minun on ruvettava syömään salaa tahi yöllä.  Niin.......tai sit on vain opittava hallitsemaan halunsa ja hillitsemään himonsa.

                                        ( tänään pärjätään näillä :) )