Tänään,tytön täyttäessä 11kk, kaikki isovanhemmat sekä isoisovanhemmat ovat soittaneet tai tekstiviesteilleet. Onnitteluja satelee vaikka tähän astisen elämän suurin merkkipäivä on vasta kuukauden kuluttua. Sellasia noi mummit ja vaarit taitaa olla ja varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi molempien vanhemmille. On kovin jännä ja ihana  huomata miten paljon uusia piirteitä molempien vanhemmista on tullut esiin lapsenlapsen myötä. Oma äitini, joka on aina ollut aika urakeskeinen ihminen ( en silti koe mitenkään, että ura olisi mennyt äidilläni äitiyden edelle), on saanut ihan uuden lässynlässyn-piirteen! Isäni on aina lässytilässy ollutkin. Rakastaa lapsia ja eläimiä enemmän kuin ketään. Tuntuu jopa, että minun lapseni, on isälleni tärkeämpi kuin minä koskaan olen edes ollut!!! Niinhän se taitaa olla, että isovanhemmat nauttivat lapsenlapsistaan enemmän kuin omista jälkeläisistään......kai se on se ikä, mikä tekee tehtävänsä!! Suotakoon se heille.

Sitten on veljeni eli tytsin eno. Ikinä en ole oikein tiennytkään hänen suhtautumistaan lapsiin........nyt sekin on nähty. Mahtava, ihana ja täydellinen eno lapselleni. Hänellä on avovaimo, jota kutsuttakoon tädiksi. Heille molemmillle tyttö on äärimmäisen rakas ja tärkeä. Ilmeisen lapsirakkaita molemmat......omia lapsia heillä ei vielä ole!! Vähintään kerran viikossa he seisovat ovemme takana ja haluavat tulla tyttöä katsomaan. Kerran viikossa vähintään, mieluiten tulisivat kaksikin kertaa.

Sitten on anoppi. Täysin rakastunut tyttäreemme. Hänellä on itsellään kolme poikaa....tämä prinsessa, kun syntyi, anopilla alkoi elämässään uusi aikakausi. Hän sai vihdoinkin kauan kaipaamansa tyttären........ei, kun siis pojantyttären ( hih!)!!Samoin taisi käydä appiukolle!!

Mieheni veljet eli tytsin sedät ovat myöskin täysin myytyjä veljentyttärestään. Halailevat, nuuskivat, hassuttelevat, kutittavat, paijaavat..........kyllä meidän tytön nyt kelpaa.

Sitten vielä kultaakin arvokkaammat tytön palvojat eli isoisomummit. Minun mummistani käytettäköön nimitystä mummimummi ja mieheni mummu on isomummu. Tyttömme ei suinkaan ole heille kummallekaan ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, mutta kuitenkin yksi elämän tärkeimmistä asioista. Mummimummi on 84v. ja isomummu on 88v. Mummimummi asuu meidän alakerrassamme ja isomummu Tampereella. Mummimummi näkee tytsiä pari kolme kertaa viikossa ja isomummu ehkä kerran kuussa tai kahdessa. On tytöllä rakastavaa sukua ympärillä, en voi muuta sanoa. Voi, kun olisin  itsekin joskus ehtinyt tavata omat isoisovanhempani. Olisi ollut todella suuri rikkaus elämässäni.