Meillä on opittu kävelemään, siis tyttö on oppinut. Viime torstaina, päivää ennen 11kk täyttämistä, hän aloitti tepastelun. Konttamista käytetään vielä ääritapauksissa. Ääritapaus tässä tapauksessa = täytyy päästä pikana paikasta a paikkaan b. 

Roosan sävyisessä pikkuneiti-takissaan, vaarin antamissa luonnonvalkoisissa karvatossuissaan, hän kävelee, ylpeämpänä kuin koskaan. Mikään ei voi enää estää häntä kävelemästä. Katseen on oltava suorassa, sivuille ei vilkuilla, jalat hyvin kaukana toisistaan,haara-asennossa. Tasapainoa on yritettävä hallita jotenkin, ihan pakko, muuten tippuu pepulleen. Äiti lukee lapsensa silmistä lauseen, -" äiti, katso mitä olen oppinut"!! Ja äiti on ylpeä. Äidin vauva, mini-ihminen, on lähtenyt kävelemään.

( tässä hänen pikkuneiti-takkinsa)

Flunssa jyllää edelleen. On kyllä pirulaisen sitkeä. Mistä se kaikki räkä tulee? Onko minussa todella noin paljon varastoitunutta eritettä sisälläni? Hyi olkoon, jos näin on. Toivoisin, kyllä paranemisen jo alkavan, ainakin tytön kohdalla. Ollaan onnistuttu nyt myös tartuttamaan isi, vaari ja mummimummi. Ken lähelle tulee, se tartunnan halunnee!!!

Muutin muuten tänään blogini nimeä, kyllästytti niin se vanha nimi. Tällä nimellä tästä eteenpäin.