Voi kurjuus. Tyttö on niin tukkoinen, että kyllä käy sääliksi. Kuumettakin poloisella. Räkä valuu solkenaan ja itku on kovin herkässä. Nukkumaan meno on pahin. Päivät menee mainiosti, iloisesti leikkiessä. Syö hyvin ja päivällä nukkuukin loistavasti.Mutta ilta ja unen päästä kiinni saaminen, tuskaista on. Nenä on täynnä tavaraa, hengitys nenän kautta mahdotonta, kroppa hikoilee kuumetta pois. Pieni ihminen ei ymmärrä, miksi äiti ei auta, kun on paha olla. Äiti auttaisi, jos äiti ikinä maailmassa vain voisi ottaa sen kaiken kipeän olon itselleen. Mutta miten kertoa se vauvalle, joka ei paljon puheesta ymmärrä??

Poskihampaatkin raivaa tietään esiin ikenistä. Tekee selvästi kipeää. Äidin sydäntä riipaisee jälleen. Ottaisin tuskan itselleni milloin vain, ei noin pienen ihmisen pidä tuntea kipua. Tulisi edes kerralla ne kaikki hampaat, mutta ei, tuntuu, että joka toinen viikko, uusi piikki tunkee esiin ja aina se tekee yhtä kipeetä. Inhottavat hampaat.

Pari viimeistä yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvomisen puolelle. Kaksi viimeistä yötä olen kanniskellut tyttöä huoneesta toiseen. Halinut, tarjonnut rintaa, tuttia, vettä, jopa maissinaksuja, mikään ei auta. Tunnin verran itketään, sitten tulee väsymys, taantumus, sammahdus, hetken verran unta ja taas sama toistuu. Hetken jo mietin, että vaivaakohan tyttöä joku vakavampikin juttu, mutta en kyllä usko siihenkään. Jos tilanne jatkuu kovinkin pitkään, soitan neuvolaan ja kysyn mitä ovat mieltä, mutta vielä epäilykseni kohdistuu vahvasti hampaisiin.

Huomenna olisi taas tarkoitus poiketa muutamassa asuntoesittelyssä. Ensin käydään lounaalla anoppilassa ja sieltä painutaan suoraan muutaman näyttöön. Jos tulevakin yö menee tyttöä hoivatessa, saa näytöt jäädä toiseen kertaan. Tällä hetkellä tuntuu, että silmät ovat jatkuvasti ns. puolitangossa. Väsymys on oikea sana kuvaamaan tunnettani. Peilistä minua tuijottaa mojovat silmäpussit, siniliilalla värityksellä maustettuna. Niitähän ei piiloon saa, värin ehkä, mutta se turvoke, ei häviä, ei vaikka miten sutisin pakkelia niihin. Pussit saankin nukkumisella häviämään, mutta se väri, se pysyy.