Miten jännittävää kaikki onkaan tytsin näkövinkkelistä. Ulkona(kin) kaikki on niin ihmeellistä. Pitää tutkia ja tonkia. Kivet, kepit, puut, kävyt, saatika sitten muut ihmiset, aivan tajunnan räjäyttäviä juttuja. Niitä ihmetellään, kosketaan ja jos vain mahdollista, myös maistellaan. Nyt kun hän itse kävelee, kaikkeen on niin paljon helpompi tarttua kiinni, ottaa käteen. Kun hetki on ihmetelty, jatketaan matkaa muutamia askelia eteenpäin. Pysähdys ja pyllähdys, maassa on mukavampi istua ja tutkia.

Pysähdyksen, pyllähdyksen ja kaiken tutkailun jälkeen ollaan taas viisaampia ja matka jatkukoon. Seuraavaksi olisi kiva käydä keinumassa. Se vasta jotain onkin. Vauhtia, kikatusta ja iloista mieltä. Siinä menisi tunti jos toinenkin.

Joka päivälle jotain uutta. Ihmeellinen maailma.