Suklaamunia, pashaa, mämmiä ja mitä vielä. Siis yök!!!! Pääsiäisenä tuli syötyä maha mutkalle ja kaikki mitä suuhun päätyi, oli niin sanotusti vähemmän terveellistä. Välillä oikein tunsin nahoissani, kuinka reidet leviävät sentti sentiltä ja finnit puhkeavat kukkaan, muodostaen kauniin,epäsymmetrisen rykelmän, esimerkiksi otsaan (finnien esille tuloon vaikutti varmasti myös sillä hetkellä olevat "naistenpäivät".) Normaalisti en kärsi finneistä. Nyt niitä oli ja tuli....ja paljon tulikin. Tarpeeksi kauan, kun niitä katselin, en vain enää voinut hillitä himojani enkä hallita halujani ja aloin näpräämään, sorkkimaan, tökkimään ja lopulta tietenkin vielä puristelemaan niitä......ja mikä oli lopputulos, turvonnut punertava näppyläkasvo. Kaunista!!! Nyt kuitenkin ollaan paremmilla vesillä, enää muutama kuivahtanut, hieman ehkä vaaleanpunaisehko pikkunäppylä jäljellä. Suklaa vain on aivan parasta....

Nyt olisi muutenkin pieni kuntokuuri paikallaan, ruokailutottumukset uusiksi-kampanja. Syömiseni pohjautuu siihen ajattelutapaan, että tokihan voin syödä mitä vain,milloin vain ja miten vain, koska imetän edelleenkin. Joo, no, ehkäpä se osittain pitääkin paikkansa, paino ei helpolla nouse vaikka kuinka söisin, mutta eipä se imetyskään ikuisesti kestä. Toki myös kävelen paljon, mutta tällä minun nauttimallani sokerin määrällä, saisin kävellä koko päivän, että saisin kaikki syömäni karistettua pois. Vaikka kiloja ei tule niin löysäksi muuttuu....ihan selvästi.

Meillä olisi tuossa jossain vaiheessa toinen lapsi haaveissa, vauvakuumetta ilmassa. Ja kun joskus taas uudelleen raskaudun, haluan, että painoni on hallinnassa. Kun aloin tyttöä odottamaan, ajattelin, että voin syödä mitä vain, koska kaikki menee raskauden piikkiin..... no joo, olisi voinut ehkä vähän miettiä tarkemmin. Alussa paino nousi aika huimaa vauhtia ja ihan oma oli vika. Pizzaa saattoi mennä kolme viikossa ( ja minulle se on paljon, normaaliin pizza kerran kuussa tai kahdessa verraten), karkkia pussi päivässä ja sipseistäkin tykkäsin.  Keskiraskaudessa aloin jo miettimään, mitä suuhuni työnnän ja näin sain painonnousun hieman tasoittumaan. Loppupeleissä kiloja ei tullut onneksi kuin 13. Niistä oli suht helppo päästä eroon ja nyt olen jo 5kg alle raskauden alkupainon, vähän on vielä löysää, mutta ei paljon. Hyvä sinänsä, mutta terveellisemminkin voisi syödä, ilman niitä suklaita ja höpönpöppö-ruokia ehkä kuitenkin selviytyy. Eli pointtini on se, että seuraavan raskauden alkaessa, voin ehkä itse vaikuttaa siihen, miten paljon turpoan jo heti alkuun. Syödä täytyy, siitä ei olekaan kysymys, mutta ehkä, siis ehkä, voi miettiä välilläjoskussillointällöin, mitä suuhunsa pistää. Ja hyvä tehdä sopimus itsensä kanssa jo ennen kuin mitään pientä ihmisenalkua sisällään kantaa.