Itsekin tässä pelästyin, että kuinka kireällä ne mun hermot oikein
ovatkaan. Eilen varsinkin. Hermostutti, kun "ne" päivät ei alkaneet,
hermostutti, kun tytsi ei suostunut päiväunille ja sit kun oli jo
valmiiksi niin hiton hermostunut, niin lopulta hermostutti jo se oma
hermostuneisuus. Lopputulos oli hetkellinen itkuraivari.
No, tänään "ne" sitten alkoivat ja kaikki tämä äreys varmaankin johtui
taas niistä hormooneista. Vauvakuumetta kyllä on ilmassa aika lailla,
mutta odotellaan nyt kesän yli ennen kuin uutta pullaa aletaan uuniin
laittamaan.
Vähän kyllä eilen sit iltamyöhään mietitytti myös se, että vaivaakohan
tytsiä joku. Meni eilen 21 maissa nukkumaan ja 22.30 heräsi itkemään.
Itku yltyi hysteerisyyden rajamaille, mikään ei auttanut, tissi, vesi,
sylittely, laulelu, ei siis niin mikään. Sitten kaivoin panadolia
kehiin ja annoin annoksen sitä. Meni hetki ja tytsi nukahti meidän
väliin. Nukkui koko yön hievahtamatta. Tänään päivällä sama toistui.
Heräsi kesken unien itkemään. Oltiinpa just silloin kaupassa. No, ei
muuta kuin pikajuoksua kotiin. Panadolia suuhun ja johan taas
rauhoittui. Nyt sitten olen yrittänyt tutkailla tytsiä joka
näkövinkkelistä. Epäilen hampaiden aiheuttamaa järkyttävän kovaa kipua.
Epäilykseni perustuu siihen, että kovasti tunkee sormiaan suuhun ja
jyystää niitä. Samoin tekee tutille, narskuttelee sitä ympäri suuta.
Mietin vain, että voiko hampaiden tulo aiheuttaa tuollaista hysteeristä
itkukohtausta? Aiheuttaako hampaat tuollaista hetkellistä
kiputilaa? Muuten kyllä on ihan iloinen oma itsensä, leikkii ja
syö normaalisti.
Voi kun tytsi osaisi puhua ja sanoa, että mihin sattuu. On niin avuton olo itselläkin, kun ei tiedä miten voisi auttaa..
tiistai, 8. toukokuu 2007
Kommentit