Monena päivänä olen mietiskellyt, että pitäisköhän tuon tytsin päästä jonnekin missä tapaisi muita lapsia?! Siis tyyliin johonkin puistoon tai perhekerhoon tai mitäs kaikkia niitä onkaan. Puistossa ollaan kyllä käyty, mutta usein vasta iltasella jolloin siellä ei siis enää juurikaan muita lapsia ole. Perhekerhossa ei oo ikuna käyty vaikka ihan tuossa lähellä onkin. Ei oo menty ei. Ehkä se ensimmäistä kertaa meneminen jännittää tätä äitiä. Mikä siinä nyt sitten on niin hitsin jännää?............no, a) ehkä kun ei sieltä ketään entuudestaan tunne. Jos ne toiset äidit vaikka puree mua. b) Ja jos kaikki muut on käynyt siellä jo vuodesta 4ekr niin sit me ollaan siellä ihan niin kuin "ulkopuolisisia", ei kuuluta "jengiin". Näin ajattelee tämä, 27-vuotias aikuinen äiti-ihminen.

Anyway, kyllä meillä vauvakavereitakin on. Noin parina päivänä viikosta tavataan heitä. Se ei kuitenkaan ole mitään järjestettyä toimintaa eikä ympärilla pyöri lapsia lelujen kanssa. Pitääkö sen sitten olla sellaista? Niin, pitääkö? Ehkä kuitenkin vajaa yksivuotiaalle riittää vielä äidin järjestämä toiminta ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Ehkä sitten kun tytsi on vähän vanhempi, ehkä sitten on tärkeämpää käydä kerhoissa. Ehkä tämä äiti alkaa nyt työstämään omaa jännittämisongelmaansa. Ehkä vain hakeutumalla erilaisiin tapahtumiin  tämäkin "vamma" voitettaisiin. Ehkä se kerhoon meno olisi tälle äidille suurempi kokemus kuin alle 1-vuotiaalle tytsille. Ehkä tämä äiti voisi vetää kunnon litsarin poskellensa ja ehkä vaikka lopettaa sen helevetillisen jännittämisen.

Että sellasta.........