Tasan vuosi sitten tänään eli 2.5.2006 oli tytsin laskettu aika. Eipä vaan tullutkaan silloin. Eikä seuraavana eikä sitäkään seuraavana päivänä ( vasta 13.5 katsoi asiakseen lähteä syntymään). Lasketun päivän illalla olimme kyllä sairaalassa mutta kyseessä oli pieneläinklinikka. Kaipa sitä olisi sielläkin voinut jollain vastaanottotiskin tai leikkauspöydän päällä synnyttää....ehkä!! Epiduraalia en kuitenkaan varmaan olisi sieltä saanut.....ehkä. Saatika sitten ilokaasua.....ehkä.

Monen olen kuullut sanovan, kuinka tukalaa viimeiset ajat raskaudessa on. Saati jos vielä mennään lasketusta ajasta kovin paljon yli. Meillä mentiin 11pvää yli ja olo oli loistava ( tai no, voiko sitä loistavaksi kutsua, sanotaan hyvä) loppuun asti. Ymmärrän toki, enemmän kuin hyvin, että jos maha on jätti, olo on tukala, ei voi nukkua eikä paljon muutakaan tehdä, niin onhan se aivan perseestä. Mulla oli, luojan kiitos, niin helppo koko raskausaika, pahaa oloa ei ollut lainkaan, nukuin hyvin ja mahakaan ei ollut överi-iso. Ehkä äsyttävintä yliajassa oli se, kun äitini soitti joka päivä, vähintään neljä kertaa, ja ensimmäinen kysymys oli aina; - no, eiks vieläkään mitään tuntemuksia? Lopulta, aina kun äiti soitti, sanoin puhelimeen tervehtimisen sijaan;- ei tunnu missään mitään.

No joo, se siitä muistelosta.

Vappu sitten meni. Vähänks niin kuin vierähti ohi silmien. Ei tehty just mitään. Käytiin aattona kylässä tunnin verran istumassa ja that's it. Ei oo mun juttu ollut koskaan toi vappu.

Nyt voi kohta ruveta laskemaan päiviä Pariisin matkaan. Enää 16 päivää ja sit nää läks. Siellä sitä sitten ollaan, keskellä Ranskan maata. Kartta kourassa etsimässä hotellia. Metroakin pitäisi osata käyttää, en mä vaan osaa. Mitä jos mennäänkin väärään metroon? Ei me osata ranskaakaan puhua. No, mä luin lukiossa 3vuotta, mutta mitä mä siellä opin? Osaan sanoa nimeni ja laskea kymmeneen. Sillä ei ehkä ihan pärjää. Vai miltä kuulostais, kun metrolippua ostaessa, sanon nimeni ja lasken kymmeneen. En varmaan sit sais sitä metrolippua.

Ihana kuitenkin lähteä. Kahdenkeskistä aikaa tiedossa, parisuhteen vaalimista. Nautinnollisia ruokailuhetkiä. Viinien maistelua. Nähtävyyksiä. Mitä vielä? Varmaan vaikka mitä. Kerron sitten kun matka on takanapäin.