Eilen oli tytsin kummitäti käymässä. Turistiin siinä kaikenmoista ja taas vaihteeksi, jälleen kerran, aina vaan, puheen aiheeksi nousi minun ja miehen naimisiinmeno. Koska menette naimisiin-kysymys kajahti korviini. Taas vaihteeksi. Puntaroitiin ja pyöriteltiin asiaa joka kantilta. Taas vaihteeksi.

Eihän se suhde siitä kummoiseksi muutu vaikka naimisiin mentäisiinkin, mutta oishan se ihan kiva. Olen aina haaveillut isoista häistä. Kauniista hääpuvusta, tunnelmallisesta kirkosta, idyllisestä juhlapaikasta, hulvattomasta hääseurasta. Päivä prinsessana-olosta ( en kuitenkaan halua kermakakkupuhvihihapitsiunelma-hääpukua). Aina kuitenkin kun asiasta aletaan puhua, alkaa ahdistamaan. Ahdistun siitä ja siksi, kun en tiedä milloin tällaiset unelmoimani häät mahdollisesti pidettäisiin. Ensi kesänä ei. Kesä 2009? Ehkä. En tiedä. Maistraatti vaihtoehtoakin olen väläytellyt, mutta joka suunnalta on tullut tuimia katseita ja vihaisia mielipiteitä, joten maistraatti ei taida olla vaihtoehto. WANTED; isot häät!!!

No, eilen ajattelin sitten, että josko sitä kaikessa hiljaisuudessa menisi maistraatissa naimisiin vaikka ensi kesänä ja sitten vaikka 2009 kesällä pidettäisiin avioliiton siunaustilaisuus sekä isoisoiso hääjuhla. Se alkoi kuulostaa mielestäni ihan oivalta vaihtoehdolta. Ehkä se sopisi muillekin ( siis ehdottoman tärkeätä, että ystäväpiiri hyväksyy ratkaisumme...hehheh). Haluaisin tai olisihan se ihan kiva, että oltaisiin naimisissa viimeistään, kun toinen lapsemme syntyisi. EN OLE RASKAANA nyt, mutta ehkä ensi vuonna meitä voisi olla jo neljä.

Haluaaaa kerran elämässään pukea ylleen hääpuvun:))))