Omaa aikaa. Laatuaikaa. Loma-aikaa. Arki-aikaa. Onhan noita aikoja.

Oma aika;

Sitä varmasti, yhtään epäilemättä, kaikki meistä joskus tarvitsee. Toiset kaipaavat sitä enemmän ja toiset huomattavasti vähemmän. Meillä mies kuuluu ensimmäiseen kastiin ja minä jälkimmäiseen. Siinä meillä onkin aina silloin tällöin mehevän maukas riidanaihio valmiina. Minä murisen ja ärähtelen vieressä, kun mies kertoo lähtevänsä ystävänsä kanssa oluelle. Ärisen niin kauan kunnes saan miehenkin jo murisemaan. Sitten muristaan ja äristään molemmat, siihen asti ettei kumpikaan sano enää sanaakaan. Kuinka aikuismaista. Itselleen ei vain aina voi mitään.

Ymmärrän ihan hirveän hyvin, että työssäkäynnin ja perheen kanssa olemisen ohella, joskus tarvitsee myös käydä tuulettumassa. Ymmärrän, vaikka itse en käykään kuin kerran valovuodessa ravintoloimassa ( on muuten vissiin taas valovuosi kulunut viime käynnistä, koska 30.6 lähdemme juhlimaan....wau). Mutta silti, kaikesta ymmärryksestä huolimatta, karvat nousevat usein pystyyn, kun mies lähtee. Monesti kyllä pyytää minuakin mukaan, mutta pyytäminen tapahtuu usein puoli tuntia ennen lähtöä. Ja se tapahtuu tyyliin;- lähetäänkö terassille nythetisamantien tai oikeastaan pitäis olla jo matkalla.Selvästikään mies ei  kykene tajuamaan, että  a) nainen tarvitsee aikaa valmistautuakseen lähtöön enemmän kuin puoli tuntia, puoli tuntia menee jo siihen, että miettii mitä päällensä laittaa b) seuraava puoli tuntia menee hiuksiin ja meikkiin, c) ois ihan kiva ottaa siideri kotona ennen lähtöä, d) korrektia olisi myös viedä minut paikkaan, missä ei puhuta pelkästään eri urheilulajeista. Muun muassa näihin kaatuu minun lähteminen.

Mielestäni omaan aikaan voidaan myös lukea harrastukset. Esimerkiksi golfin pelaaminen 4 tuntia, mitä muuta se on kuin omaa aikaa. Mies taitaa olla jotenkin eri mieltä, koska mainitessani asiasta hän vain hymähti ja naureskeli partaansa ( hänellä ei ole partaa, mutta eikö se sanonta kuitenkin noin mene). Ja sekin on mielestäni ok, että käy pelaamassa, mutta se, että jos samalle viikolle osuu, 3 iltaa golfin parissa, ja 2 iltaa pakollisia työmenoja niin eikö nyt niitä 2 jäljelle jäävää iltaa voi viettää kotona vaan niillekin pitänee keksiä jotain. Miehellä on aina ollut  tuli perseen alla ja ihan selvästi liekki vain kasvaa kasvamistaan. Minulle kun riittää se, että saan kerran päivässä käydä koiran kanssa yksin ulkona tai se, että kun tytsi nukkuu päiväuniaan ( nytkin vetänyt jo 2,5h) saan ihan rauhassa puuhata, pyöriä netissä, lukea, whatever. Vähään olen mielestäni tyytyväinen.

Laatuaika:

Sitä on vähän. Todella vähän. Johtuen pitkälti siis miehen työkiireistä, harrastuksista sekä omista haluttomuuksistani lähteä mihinkään. Minussa siis myös vikaa. On laitettu parannettavaa-listalle:) 

Aina kai sitä on parannettavaa. Asiassa kuin asiassa.