Niin aurinkoista. Niin kaunista. Niin lämmintä.

Nämä asiat laittoi meidän perheen liikkeelle. Eilen pakkasimme itsemme autoon ja hurautimme Seurasaareen kävelyretkelle. Oli jotenkin kovin romanttista vaikka ei mitään erityistä romanttista tapahtunutkaan. Ehkä se oli se onnellisuuden tunne mikä valtasi mieleni. Vierelläni käveli ihanaisin mieheni ja rattaissa ihmetteli oma aarteemme, pieni tylleröinen. Kävelimme pitkin rantatietä, ihastelimme kauniita maisemia, tiirailimme ihmisiä, otimme valkokuvia ja lopuksi vielä pysähdyimme pikkuiseen kahvilaan juomaan kahvikupposet. Se oli onnellista se.

kuvat seurasaaren-retkeltämme

 

Tänään, ilman ollessa edelleen kaunis ja entisäkin lämpimäpi, lähdimme golfkentälle. Ihan vain katselemaan isin puttausharjoittelua. Kokelinpa itsekin. Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Enkä ollut yhtään niin kamalanhirveän huono, en oikeesti ollut. Kuulema, miehen sanojen mukaan, voisin olla ihan hyväkin, jos kiinnostuisin lajista tarpeeksi ja kävisin harjoittelemassa. No joo, niinhän se sanoo, että sais mut mukaan lajin pariin:)) Tytsikin sai ensikosketuksensa lajin parissa. Kipitteli pallojen perässä ja hihitteli. Aina kun sai pallon haltuunsa, kävi tipauttamassa sen reikään. Ihan hyvin koulutettu flikka, olisi isille oiva apu kisoissa:)

Puttausten jälkeen, menimme golfklubin terdelle nauttimaan sidukat. Oli niin mukavaa taas. Ei kiire mihinkään. Koko perhe yhdessä. Nautimme todella. Ja kuuma oli. Niin kuuma, että nahkakin siinä paloi. Miehellä sekä minulla. Ei pahasti, mutta kuitenkin on hipiä nyt punaisena paikotellen. Koskakohan sitä oppisi aurinkorasvoja käyttämään?

tytsi golfkentällä

 

Ihana viikonloppu. Onnellinen, perhekeskeinen viikonloppu. Hyvää ja onnellista ensi viikkoa kaikille:)