Tytsiä piinasi viime yönä ilmankierto vatsassa. Pieni poloinen oli aivan kaksinkerroin. Kyyneleitä, kiemurtelua ja suoraa huutoa. Niitä meillä oli viime yönä. Huutoa kesti vaikka johonkin kolmeen asti. Siitä sitten nukuttiin puoli kahdeksaan. Edes. Onneksi.

Ja kun se itku alkoi eilen illalla niin heti sen kuuli, että johonkin sattuu. Itku on niin erilaista silloin. Se on lohdutonta rääkymistä. Kamalaa kuunneltavaa, melkein voisi itsekin itkeä siinä mukana. Onneksi kuitenkin selvisi jo ihan alkuunsa, että mistä se itkeminen johtuu. Ilmankierron tietää heti syyksi, kun tytsin nostaa syliin ja hän vetää itsensä ihan jäykäksi ja kaarelle. Vatsa on pinkee kuin kuminauha jännitetilassa. Samanlaisessa asennossa tytsi on joskus, kun päättää kiukustua..... no silloin ei tarvitse paljon sympatiseerata.

Ihmeellinen tuo ilman pyöriminen mahassa. Miksei se vain tule sieltä ulos? Itse asiassa, miksi sitä pitää edes muodostua vatsaan? Kaikilla olisi paljon helpompaa ja kivempaakin, jos ilmavaivat vain katoaisivat. Häviäisivät. Poispois. Ei kai niitä kukaan kaipaisi? Tai no niin ainakin luulisi. Ilma olisi monessa paikkaa paljon raikkaampi. Kaupoissa, busseissa, metroissa. Joo-o, ja ehkä hisseissäkin.

Kadotkaa ilmavaivat.