Eilen olin aitiopaikalla todistamassa yhtä maailman ihanimmista asioista. Hyvä ystäväni sai kaksi viivaa tikkuun. Kyllä. Vauva on tulossa. Tämän perheen toinen lapsi.

Aamupäivällä marssimme yhdessä apteekkiin ja muiden ostosten lomassa matkaan tarttui myös raskaustesti. Alkuviikosta ystäväni ihmetteli outoja kuukautisiaan, vuotoa tuli mutta niukkaakin niukemmin. Ehdotin varovasti raskauden mahdollisuutta. Oli kuulema mahdollista, mutta itse ei kuitenkaan uskonut siihen. Kuitenkin saadakseen asialle varmistuksen, päätti hän ostaa testin. Tuli sen vielä meille tekemään. Odotin sydän pysähdyksissä olohuoneessa. En uskaltanut itsekään hengittää. Odotin, että vessan ovi aukeaa. Se aukesi. Ystäväni seisoi oven raossa ja sanoi; olen raskaana. Halasimme monta minuuttia. Ilon ja onnen kyyneleet valuivat pitkin molempien poskia. Ihana asia.
Sen jälkeen soitto ylpeälle isukille. Keitettiin kahvit ja mietittiin tulevaisuutta. Itkettiin ja naurettiin. Ikäeroksi tulee puolitoista vuotta. Se on vähän, mutta kuitenkin riittävästi. Kaikki on vielä niin tuoreessa muistissa, neuvolakäynnit, synnytys, kaikki.

Ystäväpiiriin on kovasti syntymässä uusia elämänalkuja. Elokuussa, syyskuussa, lokakuussa, joulukuussa, helmikuussa ja maaliskuussa. Aivan mahtavaa. Ihan sydämestäni toivoisin kaikkien saavan kokea tämän äitiyden tunteen ja onnen. Voi kuinka sen tunteen voisi jakaa niiden kanssa, jotka sitä eivät ole kovasta halustaan huolimatta saaneet kokea. Jakaisin sen niin mielelläni jos vaan voisin:)