Pakko ihan mainita tännekin tytsin omituisesta tavasta.

Hänen uusin juttunsa on työntää koko käsi niin syvälle kurkkuun, että useimmiten lopputulos on oksennus. Ja todellakin se on se koko käsi mikä sinne kitaan tungetaan, ei vain sormi tai kaksi. Mistä voi 1-vuotias keksiä tuollaista? Bulimia 1-vuotiaalla? Ööö, en usko. Osoittavaa sormea ei kannata kohdistaa minuun, sillä en kuitenkaan ole ihan niin damäääs , että opettaisin lapselleni jotain noin typerää. Toivotaan sen olevan hyvinkin ohimenevää:)

Toinen, suorastaan ihastuttava tyyli, tai luonteenpiirteeksikin sitä saattaisi kutsua, on hänen tajuton jästipäisyys. Muutaman kerran ulkona ollessamme olisi niiiiin tehnyt mieli jättää hänet sinne ja lähteä itse vaikka kahville. Oisin hakenut sitten kun olisi ollut iltapuuron aika. Tai viimeistään seuraavana aamuna. No, viikonlopuksi ainakin.:))
Luonteen lujuutta tuntuu muutenkin löytyvän. Pelottavankin paljon. Itse olen melko lailla sellaista "kaikki käy"-tyyppiä ja aika periksiantava muutenkin. Isänsä on sitten eri juttu. Sieltä se periksiantamattomuus ja luupäisyys on periytynyt. Ois saanut nekin perintotekijät jäädä jakamatta:)
Saas nähdä miten on äidillä ja tyttärellä saati sitten isällä ja tyttärellä napit vastakkain jossain vaiheessa uhmaikää, murrosiästä puhumattakaan.

Sitä tässä jo etukäteen murehdin.