Vihdoinkin koneen äärellä. Olimme poissa kokonaiset 10 päivää ja täydellisessä nettipimennossa.

Lähdimme siis juhannuksen viettoon jo 19.6 ja palasimme kotiin 29. päivä. Juhannus meni rauhallisesti, syöden,saunoen ja nukkuen. Ihan perussetti perheelliselle. Ilmat suosivat juhannuksen ajan, muuten nautimmekin tyrskyävistä aalloista ja vesisateesta, lämpötilan ollessa 13 asteen luokkaa. Luonnollisesti perjantaina, kun oli kotiin lähdön aika, taivas oli sininen ja aurinko paistoi, lämpötilakin taisi olla 20 asteen tienoilla. Mökillä olosta ei mitään erikoisempaa mainittavaa.

Eilinen, lauantai siis, lähti aamusta jo kauhealla tohinalla liikkeelle. Mun oli lähdettävä alennusmyynteihin etsimään itselleni jonkinlaista kolttua illan 30-vuotis juhliin. Tytsi oli vietävä hoitoon siksi aikaa, että pystyin käyttämään shoppausajan mahdollisimman tehokkaasti hyväkseni. Olinkin todella tehokas, tunnissa olin kiertänyt kymmenen kauppaa läpi enkä ollut löytänyt yhtään mitään. Siis en mitään, nothing. Ja mielestäni, kun olin niin tehokas. Kotiin lähdin tyhjin käsin, pienen pieni tatti otsassa. Että olikin turha reissu. Ihan selvästi oli liian suuret odotukset alennusmyynneistä. Liian varma siitä, että aina löytää jotain. Mä mitään löydä.

Paniikkihäiriö oli jo lähellä. Mitä helvettiä mä laitan päälle? Mulla on tasan jotain kauhtanoita kaapit täynnä, joita ei laittaisi erkkikään päälle, kun ravintolaan lähtee. Revin kaapista kaikki vaatteet ulos, tutkin niitä, sovitin, raivosin, sovitin ja taas sovitin. Onneksi tytsin kummitäti oli juuri eilen päivällä meillä käymässä, hän on hyvin tyylikäs, muotitietoinen ja muutenkin kaunis ja ihana,  sain hänet siis makutuomariksi asulleni. Hyväksyntä tuli ja asu oli löydetty. Huoh.

Itse juhlat oli ihan jees. Noin 30-40 ihmistä, ruokaa ja juomaa. Vapaa muotoista keskustelua, ei mitään keksittyä ohjelmaa. Ihan kivat. Jatkoille lähdimme, pienessä porukassa, kaivohuoneelle, jossa viihdyimme ehkä vaikka tunnin. Emme siis viihtyneet. Kotona olimme jo 2.15. 
Kotiin päästyämme, pienessä laitamyötäisessä, värkkäsimme miehen kanssa pikkuiset yöpalat itsellemme, otimme isot tuopilliset vettä, päänsärkypillerit ja painuimme pehkuihin. Pakko vielä mainita, että yöpalamme oli kanaSALAATTIA. Hei haloo, kuka syö salaattia yöpalaksi? Anyweis, ilta oli siis onnellisesti pulkassa.
Tänään aamulla mies lähti jo ennen yhdeksää golfkisoihin. Aika reipas ukkeli. Itsehän en olisi jaksanut.

Kohta tytsiä kotiin hakemaan. Kauhia ikävä pientä mussukkaa.