Että mua kalvaa. Aikuiset juopottelevat törkyperseet.

Niitä on näin kesän kynnyksellä triljoonittain katukuvassa. Mekin asumme suhteellisen rauhallisessa kaupunginosassa, perheiden valtaamalla alueella, mutta silti, niitä juopuneita törkyperseitä on tunkeutunut tännekin. Perheiden keskelle ja hitto, lasten leikkipaikoillekin.
En mä sillä, että olisin mitenkään alkoholia vastustava, päinvastoin, mutta voisivat kuitenkin painua jonnekin syvälle siperiaan harjoittamaan örveltämistä, viinan kittaamista ja sammumista. Tänään esimerkiksi, kun illansuussa lähdimme tytsin kanssa ulos niin läheisen leikkipuistomme kahluualtaalle oli kerääntynyt neljä aikuista ihmistä ( 3 miestä ja 1 nainen) kaljapusseineen ja viinapulloineen. Viettämään viinanhöyryistä aikaansa altaan ääreen. Lipluttelivat homeisen saastaisia visvasyylävarpaitaan lasten kahluualtaassa. Hyi saatana sentään ( pahoittelut kirosanasta)!! Puhuivat kovalla viskibassoäänellään, nauroivat räkäistä röökiyskän sekaista nauruaan ja näyttivät siltä, että todellakin olivat nauttineet viinaa vuodesta 4ekr. Siis sikatörkeetä. Samaan aikaan pienet lapset ovat uikkareissaan kahluualtaan toisella laidalla ja yrittävät nauttia uimisesta. No kuka siinä nyt voi mitenkään nauttia? Taisivat nauttimisen sijasta pelätä. Kukapa lapsi ei pelkäisi?

Kuitenkaan en itse ole niin rohkea, että uskaltaisin mennä tällaisille jotain sanomaan. Mieli kiehuu ja savu nousee, mutta silti aina vain nielen kiukkuni. Olen keksinyt lauseetkin valmiiksi, mitä heille sanoisin, mutta enpä sitten sanokaan. Kävelen ohi ja manaan heidät syvimpiin pohjamutiin. Samalla toivon, että joku muu edes olisi niin rohkea, että sanoisi jotain.

Tämä on yksi kesän nurjapuoli. Kaikki, siis todellakin kaikki, ihmeelliset ja oudot ihmistä muistuttavat, kuoriutuvat ulos kodeistaan. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset sekoaa kesän kynnyksellä. Ne vinksahtaa kummallisesti. Diudiu. Tai ainakin aika moni vinksahtaa. Tai sit mä vaan kuvittelen kaiken.

Mutta kahluuallas-juttua en kuvittele!!