Ihana iloinen ylläri, löysin vaatekaapistani muutamat ihan bränikät rindeliivit. No, muutaman kerran käytetyt, mutta kuitenkin lähes uuden veroiset. Ajattelinkin, että kuinkas sattuikaan, kun juurikin oli tarkoitus käydä uudet liivit hankkimassa. Liivien sovitus on ihan vihoviimeistä hommaa, mielestäni. Kamalaa hikipäässää touhuamista. Ja sit se oikean koon löytäminen ja sit se sopiva malli ja mitä vielä. Mutta siis vaatekaappini järjesti minulle iloisen yllätyksen...........kunnes, vedin ne päälleni ja mitämitämitä. Siis täh? Ne on ehkäjotain 2 kokoa liian isot. Mitä hemmettiä? Mun rinnat on kadonneet. Ne oli pienet, mutta nyt ne on lähes hävinneet.
Revin alusvaatelaatikon kokonaan auki ja kaivoin kaikki saakelin liivit sieltä ulos. Totesin vain, että sinne ostoksille on joka tapauksessa lähdettävä. Kaikki vanhat liivit on liian isoja, ehkä yhdet voin pukea ylleni, mutta niissäkin on rutkasti kasvunvaraa:(

Imetyksen jälkeen kuppikokoni on siis vaihtunut b;stä, johonkin -aaa;han. Ja siis noiden välissä se taisi kivuta ehkä jopa asteelle c. WAU!! Maito teki tehtävänsä:) Ois niistä nyt jotain saanut jäädä jäljelle vaikka ei se rintavarustus nyt maailman tärkeintä olekaan. Ja siis todettakoon vielä, että a) mielummin imetin lastani mahdollisimman pitkään kuin pidin entiset rintani ja b) tulen imettämään mahdolliset tulevatkin lapseni:).
Mutta kuitenkin, nyt ne on kuihtuneet. Häipyneet. Kutistuneet. Tyhjentyneet.. Ei tee vanhoilla liiveillä enää mitään. Kerrassaan ei yhtikäs mitään. Joutavat pois. Heitän vaikka vesilintua niillä.

Joudun kuin joudunkin siis rintaliiviostoksille. Taidan mennä "lastenosastolle".