Pikku hiljaa vois vissiin ruveta katselemaan jotain hoitopaikkaa itselleen. Mä en kertakaikkiaan muista enää mitään. Tänään asia, jonka unohdin, liittyy kahvinkeittämiseen.

Iloisella mielellä, uuteen aamuun heränneenä, päätin keittää itselleni mehevät sumpit. Lappasin vedet kaukaloon ja purut pussiin. Sen jälkeen masiina päälle ihan normaalisti. Siirryin olohuoneen puolelle tuoksuttelemaan ihanaa kahvin aromia ja odottelemaan sen valmistumista. Odottelin tovin ja marssin kahvinmaku suussa takaisin köökin puolelle. Ja siis voi helevetin kuustoista. Ihan hyvää olisi kahvi varmaan ollut, jos olisin laittanut pannunkin siihen alle. Kahvi oli näin ollen valmista...........pöydältä juotavaksi. Onnea vaan minä, taas yksi epäonnistunut suoritus takanapäin.

Välillä vaan tuntuu siltä, että puolet aivoista unohtui synnytyslaitokselle vuosi sitten. Tytsin synnyttyä ei oo lanttu leikannut ihan normaaliin tapaan. Ei raksuta niin kuin pitäisi:)

Jospa se tämäkin asia, niin sanotusti, korjaantuisi ajan kanssa:)