Joskus taannoin juttelimme ystäväni kanssa vanhojen vaatteiden poisheittämisestä, kierrättämisestä sekä niiden säilyttämisestä vaatekaapissa. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka säästää ja säästää vanhoja lumppuja kaapissa, aina siinä uskossa, että jos mä vielä joskus niitä haluaisin käyttää. Se on se luopumisentuska.
( ihan kuin niissä 15-vuotta sitten ostetuissa poolopaidoissa olisi jotain erikoista tai niissä 10 vuotta sitten ostetuissa alaspäinlevenevissä kuvioiduissa farkuissa olisi mitään ihanaa. Mikäköhän muakin vaivaa?) Mutta jotainhan niille (lumpuille) olisi kuitenkin tehtävä.

Kirpparille olisin varsin innokas lähtemään JOS joku pakkaisi mulle ne kamat mitä siellä myyn, JOS joku varaa mulle sieltä pöydän ja JOS joku vielä lähtee sinne mun seuraksi. Niin että taitaa olla liian monta jos-kohtaa tossa lähtemisessä. Ei siis taida onnistua.

Tiettyjä vaatteita, yleensä paitoja, annan veljeni avokille. Ne ovat ulkoasultaan siistejä, mutta minulle liian pieniksi jääneitä. En ole(tietääkseni) lihonut vaan pesukone on kutistanut ne nukenkokoiselle ihmiselle ja veljeni avokki edustaa juuri tällaista kokotyyppiä.

Mutta nyt sitten on löytynyt aivan minut koukkuunnuttanut menetelmä. Nimeltänsä huuto.net. Miksi ei kukaan ole infonnut minua tästä aiemmin? Tiesin sivustojen olemassaolosta, mutta olin ainoastaan käynyt siellä kurkkimassa muiden ihmisten myynnissä olevia tuotteita. Lähinnä lastenvaunut ja tyttöjen vaatteet olivat olleet tarkkailun alla.
Kunnes........ystäväni rakkaani paljasti minulle myyvänsä omia sekä tyttärensä vaatteitaan siellä ja kaiken tämän vaatteista eroonpääsemisen lisäksi, saanut vielä ihan kivasti kymppejä taskunsa pohjalle. Aika vähän kätevää!!!! Ja innoistuin(ko)!!
Nyt olen valtavan innostuspiikin pistäessä, saanut aikaiseksi jo sen, että olen rekisteröitynyt sivuille sekä vielä sen lisäksi haalinut kaapistani neljät täysin käyttämättömät farkut, jotka joutavat myyntiin. Myös miehen luvalla laitoin hänen käyttämättömän farkkutakkinsa sinne näytille. Ja se onkin jo vetänyt muutaman huutajan puoleensa. Minun farkkuni odottavat vielä huutajaansa.

Tällä hetkellä mietin koko ajan kuumeisesti, että mitäs sinne seuraavaksi laittaisin. Täysin koukkuuntunut siihen hommaan. Katselen vaatteitani sillä silmällä, että pitäsköhän toikin laittaa. Kyselen mieheltäni päivittäin, josko hän löytäisi vaatteidensa joukosta jotain mitä ei mahdollisesti enää käyttäisi. Takkeja, housuja, paitoja, anything!! Kaikki käy.
Tytsin vaatteet menisivät varmasti hyvin kaupaksi, mutta niitä en vielä ainakaan halua myydä. Syystä, että mahdolliset tulevat lapset voivat niitä varsin hyvin vielä käyttää. Enkä itseasiassa varmaan raaski luopua niistä ikinä. Edes silloin kun kaikki lapset on tehty..........Tää on just tätä.

Ihan pikkupikku ongelma kohtasi kuitenkin pari päivää sitten. Kamera on rikki. Siis millä mä nyt kuvaan niitä kaikkia tuotteita mitä haluaisin sinne myytäväksi laittaa? Meidän on ostettava uusi kamera ja äkkiä. Ettei vain tää mun myynti-innostus ala laantumaan.

(joskus muuten mietin, että ostaisikohan joku 1-vuotiaan tytön. Kuvauksella: - vaalea, vuosiamallia 2006, pitkä, hoikka, toisinaan kiukkuinen ja hyvin omatahtoinen. Ei puhu, mutta kiljuu. Toimitetaan postiennakolla!!!)