Lauantaina käytiin miehen kanssa juhlimassa. Alkuiltaa vietimme ihan kaksin kotona, nautimme viiniä ja kuuntelimme musiikkia. Jossain vaiheessa oli kuitenkin aika käydä nuuhkimassa Helsingin yöelämää. Pientä hiontaa meikin suhteen, kampaus kuosiin ja eikun menoks. Piipahdimme juomassa yhdet paikallisessa ja siitä suuntasimme taksilla kohti keskustaa. Suuntana oli eräs vasta ovensa avannut ravintola, jossa sitten tapasimme jonkin verran tuttujamme. Mukava ilta, joskin olisin itse voinut jättää väliin muutaman drinkin, koska silloin en välttämättä olisi alkanut haastaa riitaa narikkatyöntekijöiden kanssa. Turha juttu sinänsä, mutta hilseen yli menee siinä vaiheessa, kun henkilökunta alkaa käyttäytyä ylimielisesti asiakkaita kohtaan. Joo, kyllä ymmärrän, että humalaiset asiakkaat saattavat olla hippasen ärsyttäviä, mutta jos ei narikkatyypit pysty mieltänsä hillitsemään niin kannattaisi varmaan vaihtaa alaa. Ja sitäpaitsi, he olivat hävittäneet minun sekä mieheni takit, joten syy ei todellakaan ollut asiakkaan. Löytyivät kyllä sitten lopulta lattialta...ihan kiva.

Ilta eteni ja tuli kotiinlähdön aika. Taksiahan ei tunnetusti Helsingin yössä saa mitenkään rivakasti vaan odotusaika saattaa venyä. Kävelimme hieman syrjäisemmälle taksitolpalle, josta yllätykseksemme saimme taksin alle 15 minuutin.
Kotiin päästyämme, mies nukahti heti, minä jäin ruokkimaan itseäni. Valmistin munakkaan ja pistin kevätkääryleen uuniin. Kevätkääryle olikin uunissa 4 tuntia. Munakkaan syötyäni, tuli väsy. Ajattelin mennä sängylle pötköttelemään ja odotella kääryleen valmistumista. Kuitenkin koko ajan sitä miettien, että nukahtaahan en voi ettei vaan käy huonosti. No huonostihan siinä sitten kävi. Nukahdin kuin nukahdinkin. Heräsin kahdeksan maissa aamulla järkyttävään palaneen hajuun. Pomppasin sängystä ylös ja marssin ottamaan ylivalmiin, täysin pikimustan kääryleen uunista pois. Sammutin uunin, manasin itseni alimpaan helvettiin ja kävin avaamassa jokaisen ikkunan mitä kämpästämme löytyy. Eilinen menikin kämppää tuuletellessa.
Onneksi mitään hajua vakavampaa haittaa ei asuntoomme tullut ja taas selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Ai miten niin taas, no siten niin, että olen tehnyt tämän täsmälleen saman ruoanpolttamisasian ennenkin, joskus monta vuotta sitten. Ja silloin kärähti kalapuikot.
 
Lauantain saldolla ei siis paljoa ylpeillä. Kinastelu-riitely-raivoamisjupakka sekä kodin polttamisyritys.

Että mulle riitti juhliminen tällä erää..........