Nyt meillä sitten on edessä muutto. Koti on löytynyt. Vihdoinkin.

Ajatukseni laukkaavat ristiin rastiin. Toisinaan olen ilosta ja onnesta soikeana, toisinaan melkein kyynelsilmin ikävöin jo valmiiksi tätä meidän nykyistä kotiamme. Olen mestari solmimaan tunnesiteitä kotejani kohtaan. Ja etenkin nyt, kun tässä asunnossa olemme asuneet 5 1/2 vuotta, tunnesiteestä on muodostunut kovinkin vahva. En olisi ihan uskonut reagoivani näin. Näin vahvasti. Tilanne kuitenkin nyt on se, että muutettava on, tilaa on liian vähän.
Muutto sijoittuu tammi- tai helmikuulle, riippuen remontin kestosta. Siihen asti, minulla on aikaa prosessoida muuttoasiaa itseni kanssa. Hyvästellä vanha kotimme moneen kertaan ja kiintyä uuteen kotiin. Kääntää muuttaminen entistäkin iloisemmaksi asiaksi. Onhan se iloinen asia, mutta tunneihmiselle sen hyväksyminen ja iloksi muuttaminen kestää vähän kauemmin.

Eli remppaamista on siis edessä. Maalausta, lattian hiontaa, keittiöönkin tarttee tehdä jotain, koska se on minun makuuni liian tumma yleisilmeeltään. Huonekaluja joudumme hankkimaan jos jonkinlaista, neliöitä tulevassa kodissamme on yli puolet enemmän kuin nykyisessä. Lastenhuoneet tulisi sisustaa ja sellaisesta minulla ei ole kokemuksen hiventäkään. Olenkin haalinut pinon sisustuslehtiä selattavakseni, jotta saisi edes jonkinlaista ideaa siihen, millaiset seinämaalit/tapetit olisi kivat tai millaisia tavaroita tulisi hankkia.
Pohjimmiltani en taida olla sisustusihmisiä vaikka tykkäänkin valtavasti kaikista kauniista ja hyvin laitetuista kodeista. Silmäni lepää kaunista tapettia katsoessani. Värien kaunis yhdisteleminen. Kauniit huonekalut, uutta ja vanhaa sopivasti sekoitettuna. Sellaisesta minä tykkään. Ahmin ideoita, mutta sitten kun niitä tulisi toteuttaa, pää on ihan tyhjä. Ja jos rahaa olisi mielinmäärin, palkkaisin sekunnissa meille sisustussuunnittelijan. Sellaisen inno-Markon loihtimaan meille täydellisen kodin. Mutta kun sen vertaa ylimääräistä ei ole, ei myöskään Markoa tule:)

ps. ( tapahtuipa vielä niin, että eilen tyttäremme teki ensimmäiset kakkalaiset pottaan. HYVÄHYVÄHYVÄ)