Rempparessiä. Sellaista kehittelen tässä itselleni. Vielä se ei ole paha, mutta hiljaa hyvä tulee. Remppakin alkaa vasta puolessa välissä joulukuuta.

Onneksi, miehellä ja minulla, on suht samanlainen maku sisustusasioissa. Mutta yksi asia, mikä nyt jo aiheuttaa pientä eripuraa, on tulevan kotimme lattiavalinta. Samaa mieltä olemme siitä, että lankkulattian haluamme. Mutta, mies haluaa tumman, minä taas vaalean lattian. Kompromissi on tehtävä. Minä voin tulla hitusen vastaan, mutta välillä tuntuu, että mies ei tingi tuumaakaan haluamastaan.  Ja kuitenkin jos toinen haluaa aika vaaleaa ja toinen aika tummaa, niin siinä ois molempien annettava periksi.....edes vähän. Ja todellakin molempien, ei vain minun. Hippasen raivostuttavaa. Saas nähä miten käy....
Muista asioista, kuten maalausasioista ja seinien värityksestä, olemme suht yksimielisiä. Keittiön kaakelitkin valitaan yhteisymmärryksessä.

Muutama päivä takaperin, kiinteistönvälittäjä, joka toimi asuntokaupassamme mukana, kertoi, että heidän firmansa tarjoaa asiakkailleen ilmaisen muuttoauton käyttöön. Mukava yllätys. Ei tarvitse sitäkään kyytiä itse järjestellä. Toisena ilobonuksena kuulimme, että saamme Starkilta käyttöön sisustussuunnittelijan yhdeksi tunniksi, ilmaiseksi. Mahtava lisä. Yksi tunti ei tosin taida riittää vessan suunnittelua pidemmälle.

Vauva-asiasta sen verran, että eilen tuli kutsu ultrakäynteihin. Ihanan nopeaa toimintaa, kun ajattelee, että vasta maanantaina olin ensimmäisessä neuvolassa ja jo perjantaina pitelin kädessäni ultrakutsua. Sen käynnin jälkeen, tämäkin odotus alkaa konkretisoitumaan. Tulee niin kuin odottavampi fiilis. Ja ennen kaikkea se, että näkee jonkun todellakin olevan siellä.