Raskauden aikainen liikunta. Eikö niin sanota, että oman jaksamisen mukaan voi liikuntaa harrastaa vaikka loppuun asti.Tietenkin liikuntamuotoja on paljon erilaisia, mutta esimerkiksi lenkkeily. Voiko siitä olla haittaa?

Kävin kerran juoksemassa, kun olin viikolla 5 tai 6. Miten hyvä olo siitä tulikaan. Kuuntelin musiikkia, mietiskelin ja nautiskelin. Kerrankin jaksoin juosta koko matkan ihan alusta loppuun. Päätin, että siitä kerrasta lähtien, lenkkeilyni tulisi säännölliseksi. Ainakin kaksi kertaa viikossa. Se jäi kuitenkin siihen yhteen kertaan. Syystä että. Menin seuraavana päivänä anopin luokse kylään. Innoissani kerroin hänelle nautinnolliseta juoksulenkistäni ja siitä, kuinka aion mahdollisimman pitkälle raskauttani juosta. Pitää kuntoani yllä ja vältellä roskaruoan syömisestä aiheutuneita raskauskiloja. Anopin suhtautuminen ei ollut kovin toivottu. Hän oli juuri edellisenä iltana lukenut lehdestä LAAJAN jutun tutkimuksesta, jossa oli tutkittu lenkkeilyä ja raskautta. Kuulema, usealle sellaiselle naiselle, jotka olivat alkuraskaudessaan lenkkeilleet oli aiheutunut keskenmeno. Lieneekö sitten syy ollut juuri siinä lenkkeilyssä? Siis voi pee. Itse en ole tutkimusta lukenut enkä tosin koskaan ennen mistään tällaisesta kuullutkaan, mutta siihen loppui lenkkeilyni. Ehkä olisin itse sitä jatkanut, mutta anopilta eikä mieheltä enää herunut siihen lupaa. Harmittaa tosissaan.

Ihan hanurista tollaset tutkimukset, kun neuvolasta saadussa kirjasessa "raskausajan ravitsemus ja liikunta" nimenomaan sanotaan seuraavanlaisesti:
"-odottava äiti, joka on harrastanut säännöllistä liikuntaa jo ennen raskautta, voi jatkaa rasittavia lajeja, kuten juoksua, uintia ja aerobicia- jos ne vain tuntuvat hyviltä eikä lääkäri ole toisin määrännyt."
Niin, että mihin sitä nyt pitäisi tuijottaa? Tutkimukseen, ohjekirjaseen vaiko omaan kehoonsa?