Joululahjojen hankinta on yllättävän rasittava toimenpide. Tai itse hankkimisessa ei ole mitään vaikeuksia, vaan siinä miettimisessä, että mitä kenellekin ostaa. Ja luonnollisestihan se mietintäkunnia jää minun harteilleni vuosi toisensa jälkeen. Järkevää olisi tietenkin miettiä valmiiksi, että mitä kenellekin ostaa eikä vasta siinä vaiheessa, kun seisoo jo kaupassa. Itsehän olen tietenkin toiminut juurikin niin, että ensin menen kauppaan ja sen jälkeen mietin, että mitäs sitä ostaisi. Ja se ei vaan toimi niin!!!!!!

Tänä vuonna olemme karsineet lahjaostot ihan minimiin. Miehen kanssa emme osta mitään toisillemme.....tai siis niin olemme ainakin sopineet ja toivon, että mies on pitänyt tästä kiinni. Ainoat, kenelle lahjat olemme ostaneet, on isoisomummit, isovanhemmat, oma tytär sekä kummilapset. Tosin, oli niissäkin kyllä miettimistä kerrakseen. Ettei homma vaan menisi liian helpoksi, aloin miettiä josko kummilasten sisaruksillekin tulisi hankkia jotain. Tulin viime kädessä kuitenkin siihen tulokseen, että jos nyt ostan, ostan sitten tästä eteenpäin joka vuosi. Enpä siis ostanut.

Vielä yksi urakka olisi edessäpäin ennen kuin pääsemme rauhoittumaan joulun viettoon mökille. Pitäisi vielä ehtiä jakaakin ne lahjakassit itse kullekin taholle. Kaikkien lahjansaajien kanssa olisi myös mukava ehtiä vaihtaa muutama sananen ja ehkä mahdollisesti juoda vielä mukillinen glögiäkin. Jostain on kuitenkin tingittävä, kun päivät ja tunnit alkavat käydä vähiin ( että ei sit vissiin juoda sitä glögiä ).Mökille pitäisi lähteä jo perjantai-iltana tai lauantaiaamuna. Viime tinkaan on jäänyt kaikki muukin, myös joulukortit. Sain ne postiin tänään, viimeisenä mahdollisena lähetyspäivänä. Enkä todellakaan ole varma, että lähetinkö niitä kaikille sellaisille joille oli tarkoitus lähettää. Ja mitähän vielä..............