Eilen kävimme ihka ensimmäistä kertaa tutustumassa Hoploppiin. Varsin mukava kokemus, sekä tytölle että vanhemmille. Olimme intopiukkiksina paikalla jo ihan ensimmäisten joukossa, tilaa oli silloin vielä hyvin. Pois lähtiessämme, paikka oli täynnä ja ovesta tuli sisään jatkuvalla syötöllä uutta populaa. Niin että kannattaa mennä ihan heti  kun on ovet avattu tai siis jos ei niin välttämättä pidä tungoksesta. Me ei pidetä ja siksi mentiin heti mitä ripeämmin.

Tyttöä jänskätti ihan hulluna, kun mentiin sinne sisään. Ihmetteli sitä uutta ympäristöä, ihmismäärää, hulvatonta hulinaa ja kauheesti vemputtimiakin vielä. Ostettiin ranneke hälle ja siitä se sitten lähti. Siis se paikasta toiseen juokseminen. Unohtui nimittäin aika nopeesti se jännitys. Kaikki paikat tutkittiin ja hämmästeltiin. Ihmetystä riitti. Pomppulinnaan ei uskallettu siellä olleiden, isompien ja suhteellisen varomattomien, lasten takia. Näytti sen verran rajulta touhulta, että ois meidän nassikka jäänyt oitis jalkoihin. Mutta se mikä kiinnosti, oli pallomeri. Aika vähän siistii. Sukeltaa pallojen sekaan. Piilotella äitiä pallojen alla. Niin, ja laskea liukumäellä, kovaa vauhtia suoraan pallojen keskelle Siellä taisi kahdesta tunnista kulua puolitoista. Ylivoimainen suosikki.

Kaksi tuntia on siis se leikkiaika ja se riitti meidän tyttyräiselle ainakin täydellisesti. Ei yhtään enempää ois jaksanut hän. Sen jälkeen maistui ruoka että unet. Aiomme siis uudelleenkin:)