Taiteellisuus on kaukana minusta. Samoin miehestä. Tytöstä ei voi vielä tietää. Isovanhempien sekä isoisovanhempien joukossa on/ on ollut henkilöitä, joilla on todellista silmää niin kuvanveistolle kuin posliinimaalauksellekin. Veljenikin on hyvä piirtämään, puhumattakaan äidistäni.  Missä minä olin silloin, kun se piirtämislahja oli jaossa????

No joka tapauksessa, viime perjantaina, veljeni avokki tuli meille kyläilemään, mukanaan iso kassi maalausvälineitä sekä sormivärejä. Tarkoituksenaan perehdyttää tyttöä maalauksen maailmaan. Välineet aseteletiin keittiön pöydälle siveltimiä myöten. Tyttö istumaan omaan tripp trappiinsa ja eikun hommiin. Ensin koitettiin miten sormiväreillä maalaaminen onnistuu. Ei onnistunut. Heti kun kädet oli kastettu väriin, tyttö alkoi hokemaan; - pape, pape. Halusi siis paperia, koska aikuiset-juntit olivat sotkeneet hänen kätensä. "Herran jumala, mitä tää on, peskää mun kädet ja heti,-ajatteli pieni tyttönen." Siitä ei siis tullut mitään.Kädet pestiin ja hommaa jatkettiin siveltimen voimin.

Ja se jos joku olikin kivaa. Hän istui 45MIN aloillaan maalaamassa. Keskittyneesti ja tosissaan. Maalasi kuusi isoa maalauspaperia täyteen ja yhden niistä aiommekin nyt askarrella yhden isovanhempansa 60v. synttärikortiksi. Sen verran hieno tuli. Veljeni avokki, joka opiskelee opettajaksi, totesi sen 45min jälkeen, että tällä tytöllä ei ainakaan ole ADHD;tä, sen verran kauan hän jaksoi istua täysin keskittyneenä. Ilmeisesti tämän ikäiset ei välttämättä aina jaksa noin kauaa istua paikoillaan, yhden asian parissa