Miten niin jätän kaikki aina viime tinkaan? Saatiin miehen kanssa joululahjaksi neljä leffalippua, jotka ovat voimassa 24.4 asti. Siis joulusta huhtikuun loppuun. No, ollaanko käytetty niitä? No, ei olla. Maailman huonoimmat leffaan lähtijät, voisin väittää. Se lähteminen vaan on niin ylitsepääsemätöntä. Varmaan kertoo jotain sekin, että yhdentoista yhdessäolo-vuoden aikana, olemme käyneet leffassa yhteensä viisi kertaa.

Eilenpä sitten lähdettiin. Pakko oli, kun ei kai niitä lippuja voi käyttämättäkään jättää. Toisekseen, leffassa käynti on oikeesti kyllä ihan kivaa..........siis sitten kun sinne leffaan asti pääsee. Ja vielä jos valitsee hyvän leffan. Ja ostaa ison saavin poppareita. Ja karkkiakin vielä. Kaiken tämän lisäksi, tulee vielä se niin kutsuttu laatuajan viettäminen miehen kanssa, kaupan päälle. Niin että, kyllähän se kannattaisi leffassa useammin käydä. Ja vielä kun on ilmaset liputkin.


Tänään kävin neuvolassa. Eipä siellä mitään uutta. Verenpaine 114/65, painoa tähän mennessä tullut yhteensä 6kg ( tytön kanssa tässä vaiheessa kiloja oli tullut 10), sydänäänet 145, sf-mitta sama kuin edellisellä kerralla eli 27. Ainoo mikä oli retuperällä, oli mun hb. Se oli vain 100. Viimeksi kun pari kuukautta sitten mitattiin, hb oli 126, että laskusuunnassa tuntui olevan. En kylläkään ole pistänyt tähän mennessä yhtäkään rautatablettia suuhuni, joten nyt niitä sitten naamariin parin viikon ajan. Vointini on hyvä, ei lainkaan aneeminen, joten sen takia en ole edes osannut epäillä mitään alhaista hemppaa. Kahden viikon päästä uusi neuvolakäynti, silloin tarkastetaan josko rautakuuri olisi tehnyt tehtävänsä.

Neuvolatädin seurana oli harjoittelija, pikapuoliin valmistumassa oleva tyttönen. Ihan mukava ja kiva, mutta ei ehkä osannut valita sanojaan ihan oikein. Esimerkiksi, kun päätin näyttää neuvolatädille karmaisevat suonikohjuni sekä verisuonilaajentumarykelmäni, niin harjoittelijan ensimmäinen kommentti oli: "hyi". Joo, että kiitti vaan. No, onhan ne aika hyi-yök-oksennus, mutta en ehkä ihan harjoittelijan asemassa käyttäisi tuollaista ilmaisua. Toinen oli, kun hän kuunteli sydänääniä. Länttäsi kilon geeliä oikella puolelle vatsaani ja painoi laitteen siihen kiinni. Ihmetteli, kun mitään ei kuulu. Sanoi, että: " en nyt varmaan osaa oikeasta paikasta kuunnella, kun en saa niitä kuuluviin". No, ensisynnyttäjänä, olisin ehkä saanut slaagin, mutta nyt en slaagia saanut jo siitäkään syystä, että "kalevi" oli hetkeä aiemmin monottanut vatsaani oikein kunnolla. Oma neukkutätini astui puikkoihin ja sai äänet oitis kuulumaan. Mutta ihan kiva tyttönen, kaikesta huolimatta.

Vielä sen verran tuosta vauvan työnimestä "kalevi", että muutama lisänimikin vauvalle on jo tullut. Mies kutsuu häntä keileb ja tyttö on antanut vauvalle nimen teppi. Tuo teppi-nimi on sinänsä aika hauska, koska tyttö on jo jonkin aikaa kutsunut itse itseään nimellä teba........eikä ole harmainta aavistustakaan mistä tuo teba tulee. Eli meillä on nyt sitten teba ja teppi. Suloista, eikö?