Kun kevät on kukkeimmillaan, se tarkoittaa samalla myös että ikkunat on pestävä. Se ei mitenkään ole mukavaa hommaa. Kädet väsyy ja aina, siis ihan aina, jostain vinkkelistä katsottuna, jostain kohtaa lasia, löytyy joku fucking läntti/tahra/epäsiisti kohta. Lisähinkkausta vaativa alue. Niskavillat hikisenä on vain hinkattava, hinkattava niin kauan, että niitä tahra-alueita ei enää näy missään.

Aivan täydellistähän olisi, jos vain soittaisi ikkunan pesijän paikalle, joka hoitaisi homman ripeästi, ketterästi ja saisi vielä aikaan sen täydellisen lopputuloksen. Mutta ei, en millään viittis maksaa sellaisesta minkä voi itsekin tehdä. Tässä asiassa minä siis säästän. Tänä vuonna näitä pestäviä ikkunoita on aika paljon. On nykyisen kodin lasipintaa ja ihanana bonuksena vielä tämän tulevan, uuden kotimme ikkunat. Tämän vanhan kodin ikkunat vielä menee, mutta uuden kodin tiloista löytyykin sitten vähän enemmän ikkunaa ja kaikki vielä sattumoisin hitusen isompaa lajia edustavaa. Mitenkään en pysty kaikkia hoitamaan kerralla, joten olen fiksusti jakanut tämän pesutoimenpiteen monelle monelle päivälle. Koitan noudattaa "ikkuna per päivä"-strategiaa. Sillä lailla kaikki tulee pestyä, hitaasti mutta varmasti. Ilman supistuksia ja tuskan hikeä. Ja kohta on kaikki vanhan kodin lasipinnat kiiltävinä, enää yksi ikkuna jäljellä.

Pakko vielä sen verran mainita, että mies on kyllä ollut uudessa kodissa vähäsen apuna, mutta anteeksi nyt vaan, koska ja kun kerran hänen pesutyylinsä edustaa " no-jos-nyt-sutasen-vähän-siihen-suuntaan"-tyyliä niin teenpä homman mielummin sitten ihan issekseni. Jos kerran hommaan ryhtyy niin kaitpa sen voi sitten edes kunnolla tehdä.


Maanantaina käytiin neuvolassa. Mies oli ekan kerran tämän raskauden aikana mukana, hyvä niin. Kaikki oli hyvin. Verenpaine 110/66, sydänäänet 135-155, sf-mitta 29,5 ja painoa tullut raskauden alusta tähän kertaan 8kg. Ja siis viikkoja oli kasassa 34 ja 3.  Ensi viikon torstaina on viimeinen neuvolalääkäri, jonka käyn vielä täällä vanhassa neuvolassa. Sen jälkeen onkin jo tarve ottaa yhteyttä uuden asuinpaikkamme neukkutätiin ja mennä sinne tutkittavaksi, on se muutto nyt vihdoin siis sen verran lähellä.


Vapusta sen verran, että aika hiljasta on. Miehellä on jotkut ikämiesten kekkerit ( keski-ikä vaikka 50v.), jonne on menossa ja minä sitten keksin tytölle ohjelmaa parhaani mukaan. Alustavasti olen keksinyt, että menemme käymään yhden ystäväni luona, joka on kotona kummityttönsä kanssa. Siis mahdollisesti lyhyt kyläreissu tiedossa. Perunasalaattia jääkaapissa, tippaleipäpaketti pöydällä, muutama munkki muhimassa ja simaakin yksi pönikällinen. Että niillä sitten mennään.

Huomenna mökille.

Iloista vappua kaikille lukijoille:))