Tajusin juurikin, että olen kokonaan unohtanut mainita, mitä kuuluu meidän uudelle kodille. Tai oikeastaan sen remontoimiselle. Unohtaminen johtunee siitä, että olen jo niin kyllästynyt koko aiheeseen. Remppa etenee, mutta niin hitaasti, että jos nyt vuoden 2018 loppupuolella sitten vaikka muutettaisiin. No, ehkä ei nyt ihan, mutta hidasta on.

En tiedä, ketä syyttäisi hitaudesta. Tai syyttääkö nyt ketään, ei kai se mitään auta. Ollaanko itse tyhmiä, että haluttiin tutut sitä tekemään? Ja vielä sellaiset tutut, jotka tekevät päivätyökseen jotain muuta ja silloin tällöin iltaisin ja vkoloppuisin, kurvaavat meidän taloamme puunaamaan. Ovat nyt kolme kuukautta sitä rempanneet. Hommaa on kyllä riittänyt, ehkä enemmän kuin kukaan osasi kuvitellakaan, mutta silti. Miksi ei tilattu lisää miehiä hommiin, jos kerran tuntui liian suurelle urakalle kolmelle ihmiselle?

Tammikuun alussa, kun remppaa käynnisteltiin, juteltiin siitä, että kauankohan se mahdollisesti tulee kestämään. Arvelivat paria kuukautta. Helmikuun jälkeen, sanottiin, että kyllä maaliskuu vielä ainakin menee. Nyt ollaan huhtikuussa eikä vielä lopusta ole tietoa. Silloin tammikuun alussa, heitin ihan vitsillä, että kunhan päästään muuttamaan ennen kuin vauva syntyy. Sen siis oikeesti oli tarkoitus olla vitsi. Nyt olemme siinä tilanteessa, että todellakin toivomme pääsevämme muuttamaan ennen vauvan ulos putkahdusta. Ja vielä vaikka muutama viikko ennen, jotta saisi pahvilaatikoitakin avattua. Sängyt paikalleen ja sen sellaista.

Ja niin kuin sanottu, kyseessä on ystävämme, jotka hommaa tekevät, niin ei oikein kehtaa ruveta heitä kiirehtimäänkään. He kun tekevät tätä lisätyönä vapaa-ajallaan ja vielä puoli-ilmaiseksikin. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ikään kuin niin kuin odotellaan vaan.....