Seuraavaksi seuraa ihan tarkoin harkittu valivali-postaus. Joskus kun tuntuu, että mikään ei suju, kaikki ottaa päähän ja kaikki on paskaa.
- Väsymys. Se on nyt kulkenut riesanani jonkin aikaa. Herään yöllä vähintään kerran, maksimissaan viisi. Jos en herää pissahätään, herään johonkin muuhun. Pääasia on se, että herään. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut putkeen enemmän kuin 3 tuntia. Ja nyt kun sitä just tarttis nukkua, että jaksaisi sitten vauvan kanssa valvoa tarvittaessa.
- Muutto. Se on ensi lauantaina. Voi Venäjä, mikä homma. Miten mä jaksan sen ikinä.
- Siivous. Liittyy tuohon edellä mainittuun. Kahden viikon ajan, uudessa kodissa, on käyty puunamassa. Imuroitu tuhannen kertaa, luututtu lattioita, hinkattu maalitahroja lattiasta, pyyhitty seiniä kostealla ja jumalauta, aina vaan sitä paskaa löytyy jostain nurkasta. Ei siitä saa puhdasta vaikka nuolisi kielellään joka neliön.
- Pakkaaminen. Olen tyhjentänyt kaappeja, heittänyt roinaa roskiin, pessyt vauvalle puhtaita vaatteita ja pakannut ne siististi kokojen mukaan laatikoihin, kantanut jo pakattuja laatikoita uuden kodin lattialle odottamaan tyhjennystä. Kuka ne tyhjentäis?
- Miettiminen. Sitä vaan riittää, koko ajan, joka hetki. Yöllä, kun huomaan TAAS valvoneeni kaksi tuntia, olenkin suurimman osan valvotusta ajasta miettinyt, että mikä huonekalu sijoitetaan mihinkin huoneeseen ja jos vanhoja kalusteita, kuten kirjahylly jne., heitetään pois, onko meillä paikkaa sitten niille kirjoille, jotka ovat vanhassa hyllyssä olleet.
- Kokoaminen. Siis kaikki uudet huonekalut, joita olemme ostaneet, ovat tuhannen ja yhden palasen osassa. Kuka ne kasaa? No minä tietenkin. Miehen maltti ei riitä. Se tavara on rikki ennen kuin siitä on saatu edes kaksi osaa kiinnitettyä toisiinsa. Tänään kävin kasaamassa yöpöydän. Helppoa, mutta aikaa vievää sekin.
- Vauvan syntyminen. Ihana ja iloinen asia. Mutta, ehditäänkö saada kaikki tarvittava paikoilleen ja omiin uomiinsa, ennen kuin hän syntyy. Älä ainakaan, rakas pieni, synny etuajassa, muuten tulee meille kyllä kiire. Onko hänellä varmasti kaikki tarvitsemansa "aineisto" ostettuna. Tuplavaunut muuten ostettiin, mutta niihin pitäisi vielä saada kova kantokoppa ostettua ja sitähän ei nyt sitten löydy mistään. Joka puolelta loppu. Koska niitä saa? No, en todellakaan tiedä
- Mies. No, on se ihan jees, mutta välillä vaan niin putkiaivo. Siis suorastaan löysä, tämän muuton suhteen. Luulee ilmeisimmin, että kamat pakkaantuu itsekseen laatikoihin. Yllättäen taitaa myös luulla, että uusi kotimme, siistiytyy ja puhdistuu, suorastaan loistaen kimaltelee ja ihan itsekseen. Omassa tahdissaan, kaikessa rauhassa, pienen pienellä huiskun heilutuksella. Huh hei, on se muuttaminen vaan niin helppoa. Joillekin.
- Lapsen sairastaminen. Juuri kun viime viikolla totesin ystävälleni, että on se hyvä kun on oltu terveenä, että ei tähän hässäkkään nyt kaivata mitään sairastamista. Niin mitä vielä, eilen aamulla alkoi räkä virrata tytön nenästä. Illalla oli jo kuumettakin. Yö meni, YLLÄTTÄEN, valvoessa. Oli niin tukala olla, pienellä raukalla. Nuha ja tutti, ei hyvä. Toinen on niin parka ja poloinen. Ihan käy sääliksi.
Kommentit