Mun ei ehkä pitäisi nyt just kirjoittaa, tässä mielentilassa, mutta kirjoitan kuitenkin. Mua siis vituttaa, yksinkertaisesti. Syynä, mikäs tai kukas muu kuin mies. Miten joku voi olla niin......siis niiiiiiin hermoTON.

Ja juttuhan lähti siitä, että tyttö päätti omalla luvallaan piirtää kuulakärkikynällä oman huoneensa seinään. Kauniita ympyröitä ja muita sen sellaisia kiemuroita. No tottahan sellainen v...ttaa. Muakin. Mutta kun tuo rakas mieheni on rakennettu sellaisista palikoista, missä hermot on jätetty kokonaan väsäämättä tai ainakin puolitiehen ja pahasti. Että siis tollasesta seinään piirtämisestä sen hermot kärsii. Ja sitten kärsin minä, koska kun avaan salaisen arkkuni ja alan lataamaan faktoja, meille kehkeytyy niin kutsuttu sanaharkka. Lopputulos on se, että minä en sano enää sanaakaan ja alan mököttää omassa vitutuksessani. Nyt olen siis sillä mielentilalla. Ja mikä parasta, juuri kesken kiivainta sanaharkkaamme, tytön kummisetä pimpauttaa ovikelloa. Kysyy kyllä jo heti ovelta, että tuliko pahaan aikaan. Mutta mikäs siinä sitten, kummisetä on kylässä, mies pitää hälle seuraa ja minä kihisen yläkerrassa kiukkuani. Ja mua ärsyttää niin maailman eniten se, että kun meillä on vieraita, mies käyttäytyy kuin ei olisi mitään riitaa ollutkaan. Ai että, siis että mua kyrsii!!!!!

Niin ja se kuulakärkikynä lähti kuin lähtikin seinästä. Hiuslakalla nimittäin. En kuuna päivänä ollut moisesta puhdistuskeinosta kuullutkaan, mutta kiitos internetin, opin taas jotain uutta:)