Vihdoinkin meidän pikkuinen urosvauvamme on päässyt liikkeelle. Johan se kauan sitä ympyrää vetikin. Peruutti ja sahas ees sun taas, mutta eteenpäin ei vaan hogannut lähteä. Eilen se vihdoin kekkas, että mites tää homma nyt toimii. Oli aivan intona, kun äkkäskekkas, miten sen siskon perään pääseekin. Konttausasentoakin on treenattu jo hyvän aikaa, joten taitaa ryömimisurasta tulla aika lyhyt.

Nyt voi sit heittää hyvästit sille paikallaan pysyneelle vauvalle. Samalla sisko voi hyvästellä omat lelunsa, koska rauhassa ne tuskin saavat tästä edespäin enää olla. Ja hyvästit nyt sit vielä sille, että ei tartte koko aikaa olla vahtimassa. Mut hei, ihan ihana vaihe tämäkin:)