Olen tainnut joskus kirjoittaa tytön toistuvista jalkakivuista. Välillä sattuu oikeaan jalkaan, välillä vasempaan. Toisinaan polveen, joskus taas reiteen tai nilkkaan. Kipuilut alkoivat varmaan jo reilu vuosi taaksepäin, tarkkaan en muista ja aina ne on laitettu kasvukipujen piikkiin. Edellisessä neuvolassa kävimme lääkärin puheilla ja lääkäri totesi, että tytöllä on pihtipolvet, jotka saattavat tätä kipua aiheuttaa. No ihan loogista sinänsä, että kun elimistö yrittää luonnollisin keinoin vääntää jalkoja oikeaan asentoon niin tämä aiheuttaa pikkuisella ihmisellä tuskaisia tuntemuksia. Mitään tutkimuksia asiasta ei kuitenkaan koskaan tehty. Kipuilua on mielestäni suht usein, ehkä jotain 2 kertaa vkossa ja yölläkin joskus heräilee itkemään. Hierominen ja panadol ovat olleet tähän asti toimivimmat apukeinot.

Nyt kuitenkin muutamana iltana, tyttö on itkenyt ihan lohduttomasti jalkojaan ja mieltäni on jäänyt nämä kovasti vaivaamaan. Voiko kasvukivut todella tuottaa niin voimakasta kipua, että toinen vääntyy ihan kaksinkerroin? Siksi palasinkin taas tähän asiaan nyt täällä uudessa neuvolassamme, kun kävimme pojan kanssa lääkäriä tapaamassa. Kyselin hänen mielipidettään ja hän oli sitä mieltä, että on vähän outoa, että noin nuori herää yöllä itkemään kun sattuu niin kovin. Oli sitä mieltä, että kannattaa käydä verikokeissa ja poissulkea ainakin kaikki pahimmat mahdolliset vaihtoehdot. Ja jos verikokeissa ei ilmene mitään niin siinä tapauksessa suositteli käyntiä fysioterapiassa.

Viime perjantaina sitten kävimme kokeissa ja viikon päästä saamme tulokset. Ihanaa nyt saada tuohon kaikkeen varmuus tai ainakin tieto siitä, että onhan kaikki kunnossa. Kieltämättä pieni sellainen inhottava "mitä jos"-tunne on koko ajan, mutta en nyt jaksa uskoa, että kuitenkaan mistään kamalan vaarallisesta olisi kyse. Ja kuitenkin näitä jalkakipuja lukuunottamatta tyttö on ihan oma itsensä, reipas ja iloinen. Syö hyvin ja leikkii normaalisti.

No, nyt vain sit odotellaan.