On aina niin säälittävää ja surkeaa, kun pikkuiset sairastaa. Meillä on nyt jyllännyt koko ajan jotain tautia. Ekaks oli yrjöt ja sit tuli räkä. Ja tää räkä ei nyt ota loppuakseen, se alkaa aina vaan alusta ja uudelleen. Noi on vuorotellen sairaana. Käyvät aina pussaamassa viruksensa toisen iholle ja sit sitä taas mennään.

No, eilen aamulla istuin ukkelin kanssa tk;n päivystyksessä 2 tuntia. Oli koko yön itkeskellyt ( onpas yllättävää) ja oli muutenkin jotenkin tosi reppana. Vain syli kelpasi ja sitä rataa. Epäilin korvatulehdusta tai sit, et keuhkoissa olis jotain, kun rohisi hirveesti. Päästyämme lääkärille, totesi ettei keuhkoissa ole mitään ja toisessa korvassakin vasta alkava korvatulehdus. Oli sitä mieltä, että ei vältsyyn tarttis edes lääkitystä, mutta sanoi kuitenkin, että ehkä täytyy ottaa huomioon vähän äidin jaksamista ja sen mukaan katsoa lääkkeen tarpeellisuus. Mähän olin ihan viivana sen lääkityksen kannalla, koska 4 edellistä yötä olivat menneet todellisen perseelleen. Saatiin sit antibiootti ja ehkä se nyt tuntuis tänään jo vähän tehoavan. Että paranemaan päin sanoisin:)

Lääkärireissun jälkeen meillä oli vielä neuvola. Se oli tällä kertaa sellainen ryhmäneuvola, että kaikki tässä kuussa 10kk täyttävät olivat siellä. Omasta mielestäni hippasen outo tapa, mutta tulipahan sekin nyt sit koettua. Plussaa oli se, että sai kuulla muiden lasten nukkumisista tai syömisistä, mutta miinusta oli se, että omia juttuja ei paljon tullut kyseltyä. Ja ehkä mua vähän myös ärsytti yksi äiti, jonka poika nukkuu hyvin, on nukkunut syntymästään asti tyyliin heräämättä kertaakaan. Sit sen poika syö kaikkea, mitä vain, milloin vain ja kuinka paljon vain. Ei vierasta, on aina iloinen, ei sotke, kehittyy vaudilla, ei itke koskaan, syö varmaan kohta jo itse eikä koskaan likaa vaatteitaan. Vaihtaa vaippansa itse ja paskat tekee jo pottaan. Osaa varmaan sen potan tyhjentää itse pönttöön ja sen jälkeen pesee kädet hyvin saippualla:) Vähän ehkä liioittelin, mut kuiteskii, ton tyylinen tapaus oli siellä mukana. No mutta joo, se siitä. Meidän pikkumiehestä vielä sen verran, että jatkaa kasvuaan hoikan sorttisena, pituutta oli 76cm ja painoa 8,9 kg.

Päätin, että en jaksa ottaa niistä yösyömisistä mitään stressiä. Ne loppuu sitten, kun on oikea hetki. Jos poika vaikka oppisi nukkumaan ilman sen kummempia kouluja, jos ei niin palataanpa sit asiaan uudelleen. Viime yönäkin heräsi VAIN kolmelta ja viideltä. Jos näin jatkuisi tulevaisuudessakin, mähän saisin noilla kahdella heräämisellä kohta mun silmäpussitkin katoamaan ( joo-o, toivoa sopii:)).