Mulla on oikeasti erittäin mukava anoppi. Kiva, rehti, reilu ja reipas. Tullaan loistavasti juttuun ja ollaan jo aikojen alussa löydetty niin sanottu yhteinen sävel:) Ja onhan tämä miellyttävä naisihminen synnyttänyt pojan, josta olen löytänyt itselleni mieluisan miehen. Ja liipalaapa kaikkea muuta mukavaa.

Nyt, kun olen tehnyt hyvän pohjustustyön ja selvittänyt kaikille, että pidän anopistani, voin kertoa asian, joka eilen kävi vähän naurattamaan jossei jopa ärsyttämäänkin. Keskustelimme häistämme niitä näitä ja puheeksi tuli se, että ketäs sinne oikein kutsutaan. Minä sekä mies olemme sitä mieltä, että kutsulistan laatii hääpari, ei anoppi eikä kukaan muu vanhemmistamme. Toki toivomuksia kuunnellaan ja otetaan vastaan, mutta jos jostain karsitaan, on ne vanhempiemme tuttuja, ei omia kavereitamme. Anoppi kun on nyt ymmärtänyt asian niin, että hän kutsuu sinne omia ystäviään, keiden kanssa minä eikä mieheni olla tekemisissä millään tapaa. Mies oikaisi anoppia siinä kohtaa, kun kutsulistaan alkoi ilmaantua mummien siskoja miehineen ja anopin omia serkkuja. Ja mitäs sitten tapahtuikaan, anoppi otti ja suuttui. Ihan meni naama norsun v..ulle eikä sanaa saanut enää illan aikana suustaan. Ilmoitti, että selvä, sitten meiltä ei tule ketään. Just. Eli jos ei anopin kavereita kutsuta sitten myöskään hän ei tule. Voisin sanoa lapselliseksi. Tilanne jäi nyt sit auki ja sanoin miehelle, että minä en sotkeudu tuohon asiaan lainkaan. Että sopikoon mies itse äitinsä kanssa, että ketä tulee ja ketä ei. Riitaa en asiasta halua, että jos sikseen tulee, kutsutaan vaikka anopin nuoruuden miesystävätkin, mutta riidellä en tästä aio. On vaan vähän turhan suurpiirteiset juhlat, jos väkimäärä alkaa lähentelemään kahtasataa.

Mutta päätettäköön tämä juttu vielä niin, että oikeesti mun anoppi on huippu. Ihku tyyppi:)