Tökkiitökkii tää blogin päivitys. Ei sanaakaan saa itsestään irti eikä tässä nyt järin kummia ole tapahtunutkaan. Vapusta sen verran, että oltiin vappupäivänä miehen kanssa kylässä ystäväpariskunnan luona ja lapset olivat mummulassa. Älyttömän kivaa oli ja kun säätkin suosivat niin ei moitteen sanaa siitä päivästä.

Tyttö on nyt jonkun helvetillisen uhman vallassa. Onx kolmevuotiailla edes uhmaa, en tiedä, mutta tolla nyt on ainakin jotain sen suuntaista. Se on välillä niin järkky, kiljuu ja rääkyy kurkku suorana. Sillai, että tekis oikeesti mieli irrottaa siltä kitarisat omin käsin. Tönii ja monottaa veljeään. Mut on se ihanakin. Ymmärtää tosi paljon juttuja ja auttaa äitiä ruoan laitossa, pöydän kattamisessa ja ties missä. On meillä kivaakin yhdessä:)

Jätkä on ottanut ensimmäiset askeleensa tuetta. Perjantaina vetäs viisi askelta. Lauantaina niitä tuli jo parikymmentä. Nyt edetään kontaten jos halutaan mennä sairaan kovaa ja kävellen jos ei ole kiire minnekään:) Yöt, no joo, ne on mitä on, mutta erikoismaininnan saa kyllä viime yö. Jäbä kävi nukkumaan ysiltä ja puoli kuudelta oli ensimmäinen kerta, kun mun piti nousta sängystä tissieni kanssa. Ilta ysin ja aamu puoli kuuden välillä kaveri kyllä päästeli ääniä, joihin heräsin, mutta ne oli varmaankin sellasia unensekaisia ääntelyitä, koska äitiä ei tarvittu apuun. Että oiskohan tässä nyt jotain merkkejä ilmassa siitä, että toi alkas nukkumaan lite bättre?! Ja vielä jos laittaisin ukkelin sänkyineen omaan huoneeseensa, ehkä mä en heräiskään kaikkiin inahduksiin. Ou jee, kyllä tää vielä tästä nukkumiseks muuttuu!!