Viime vkonlopun ortodoksihäät oli kiva kokemus. Uspenskin katedraali oli hieno ja vihkitoimituskin vähintään mielenkiintoinen. Onneksi se ei ollut kestoltaan kuin 30min, joten ihan hyvin jaksoimme seistä. Ulkona vallinnut hellekeli teki tunnelmasta hippasen hikisen, mutta onneksi on nainen ja voi valita juhla-asukseen puvun sijaan jotain vähän vilpoisampaa:) Morsian oli kaunis ja raskaana:) Iso masu teki ulkoasusta jotenkin tosi suloisen ja mun vauvakuumeesta entistäkin sietämättömämmän. Juhlapaikaksi oli valittu ravintola Sipuli, tosi hieno sekin. En ollut koskaan ennen siellä käynyt ja kokemus oli tosi positiivinen. Jopa niin positiivinen, että olen alkanut jo harkita omienkin häiden pitopaikaksi ravintolaa:)

Sit siihen mun krooniseen vauvakuumeeseen. Se on karsee. Järki kun sanoo, että jos kerran haluat vielä jotain opiskella niin ehkäpä kantsis nyt tarttua siihen hommaan. Ja sit se järki yrittää myös kovasti puskea itseänsä ylitse muiden ajatusten, muistuttamalla siitä, kuinka paljon hommaa on jo näiden kahden pikkuisen kanssa. Ja sanoo se vielä sitäkin, että eikös nyt olisi kiva hetki saada nukkua kunnon yöunia, kun vihdoinkin on siihen pisteeseen päästy. Niin ja tietty tärkeetä ois myös, että mies haluais lisää lapsia, mutta vielä ei tuu kuulema kyseeseenkään. Mutta sit tän järjen ohessa mun sisällä asuu joku tunnetila, sellanen raskaus/vauvakuume-tyypinen. Ja tää järki ja se tunnetila käyvät jatkuvasti tappelua sisälläni ja yrittävät kumota toinen toisiaan. Hmm.....mut fakta vaan on se, että meille ei nyt vauvaa kyllä pariin kolmeen vuoteen tule, sanoi tunne sisälläni mitä tahansa. Että eikun opiskelupaikan hakuun vaan.

Ja järki voitti.